Elitloppet
| Elitloppet | |
|---|---|
 Vuoden 2010 Elitloppet |
|
| Kilpailupaikka | Solvallan ravirata, Tukholma |
| Maa |
 Ruotsi |
| Perustettu | 1952 Jubileumsloppet-nimellä[1] |
| Matka | 1 609 m, autolähetys |
| Rotu | lämminveriset |
| Ikä | 4–12-vuotiaat |
| Kilpailuennätys | 08,0a (Horsy Dream 2024) |
| Voitokkain hevonen | yhdeksän eri hevosta kaksi voittoa |
| Voitokkain ohjastaja | Stig H. Johansson, 6 |
| Ensimmäinen palkinto | 5 000 000 SEK (2022) |
Elitloppet on Tukholmassa Solvallan raviradalla järjestettävä ravikilpailu. Se on Prix d'Ameriquen ja The Hambletonianin ohella yksi maailman tunnetuimmista ja arvostetuimmista ravikilpailuista.[2] Ykköspalkinto kisassa on 5 miljoonaa Ruotsin kruunua eli noin 476 500 euroa.
Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kilpailu järjestetään vuosittain toukokuun viimeisenä sunnuntaina. Elitloppet-viikonloppu on yksi Ruotsin suurimmista vuosittaisista urheilutapahtumista, joka kerää kahden päivän aikana Solvallaan yli 50 000 katsojaa. Tapahtumaan saapuu myös tuhansia ulkomaisia vieraita. Pääkilpailun lisäksi viikonloppuna järjestetään useita muita suurkilpailuja. Niistä merkittävimmät ovat lauantaiset Sweden Cup ja 3 100 metrin matkalla juostava Harper Hanovers Lopp sekä sunnuntaina kilpailtava pohjoismaisille kylmäverisille tarkoitettu Elitkampen.
Elitloppet on kansainvälinen kutsukilpailu, jossa ennen finaalia ajetaan kaksi kahdeksan hevosen karsintalähtöä. Kummastakin neljä parasta pääsee samana päivänä ajettavaan loppukilpailuun. Kilpailumatkana on 1 609 metriä autolähetyksellä.
Voittajat 1952–2020
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Hevonen | Ohjastaja | Voittajakerroin | Voittoaika |
|---|---|---|---|---|
| 2020 |  Cokstile 1
|
Kristoffer Eriksson | 4,38 | 10,4 |
| 2019 |  Dijon
|
Romain Derieux | 27,78 | 10,3 |
| 2018 | Ringostarr Treb
|
Wilhelm Paal | 3,47 | 09,0a |
| 2017 | Timoko
|
Björn Goop | 30,89 | 09,0a |
| 2016 | Nuncio
|
Örjan Kihlström | 3,10 | 09,2a |
| 2015 | Magic Tonight
|
Örjan Kihlström | 4,35 | 10,1a |
| 2014 | Timoko
|
Björn Goop | 2,94 | 09,5a |
| 2013 | Nahar
|
Robert Bergh | 5,48 | 10,1a |
| 2012 | Commander Crowe
|
Christophe Martens | 3,01 | 10,4a |
| 2011 |  Brioni
|
Joakim Lövgren | 27,06 | 10,5a |
| 2010 | Iceland
|
Johnny Takter | 8,90 | 10,5a |
| 2009 | Torvald Palema
|
Åke Svanstedt | 4,86 | 10,4a |
| 2008 | Exploit Caf
|
Jean-Michel Bazire | 1,78 | 09,8a |
| 2007 | L'Amiral Mauzun
|
Jean-Michel Bazire | 5,29 | 10,0a |
| 2006 | Conny Nobell
|
Björn Goop | 4,10 | 09,9a |
| 2005 |  Steinlager
|
Per Oleg Midtfjeld | 1,80 | 10,0a |
| 2004 | Gidde Palema
|
Åke Svanstedt | 1,34 | 10,0a |
| 2003 | From Above
|
Örjan Kihlström | 9,44 | 10,1a |
| 2002 | Varenne
|
Giampaolo Minnucci | 1,32 | 10,2a |
| 2001 | Varenne
|
Giampaolo Minnucci | 1,47 | 10,7a |
| 2000 | Victory Tilly
|
Stig H. Johansson | 3,10 | 10,5a |
| 1999 | Remington Crown
|
Jos Verbeeck | 4,10 | 12,6a |
| 1998 |  Moni Maker
|
Wally Hennessey | 2,20 | 10,6a |
| 1997 | Gum Ball
|
Stig H. Johansson | 4,95 | 12,3a |
| 1996 | Coktail Jet
|
Jean-Etienne Dubois | 4,33 | 11.4a |
| 1995 | Copiad
|
Erik Berglöf | 1,39 | 11,3a |
| 1994 | Copiad
|
Erik Berglöf | 2,38 | 11,8a |
| 1993 | Sea Cove
|
Jos Verbeeck | 2,51 | 11,9a |
| 1992 |  Billyjojimbob
|
Murray Brethour | 2,40 | 11,8a |
| 1991 | Peace Corps
|
Stig H. Johansson | 1,41 | 12,2a |
| 1990 | Mack Lobell
|
Thomas Nilsson | 1,59 | 11,0a |
| 1989 | Napoletano
|
Stig H. Johansson | 1,41 | 12.2a |
| 1988 | Mack Lobell
|
John D. Campbell | 1,52 | 11,3a |
| 1987 | Utah Bulwark
|
Stig H. Johansson | 6,31 | 12,1a |
| 1986 | Rex Rodney
|
Kjell Håkonsen | 1,51 | 13,4a |
| 1985 | Meadow Road
|
Torbjörn Jansson | 5,72 | 11,6a |
| 1984 | The Onion
|
Stig H. Johansson | 2,34 | 12,2a |
| 1983 | Ianthin
|
Paul Delanoe | 4,15 | 13,2a |
| 1982 | Idéal du Gazeau
|
Eugène Lefèvre | 2,06 | 13,2a |
| 1981 | Jorky
|
Leopold Verroken | 3,65 | 13,2a |
| 1980 | Idéal du Gazeau
|
Eugène Lefèvre | 3,05 | 13,8a |
| 1979 | Pershing
|
Berndt Lindstedt | 1,71 | 13,7a |
| 1978 | Hadol du Vivier
|
Jean-René Gougeon | 2,56 | 14,0a |
| 1977 | Eleazar
|
Leopold Verroken | 3,55 | 16,0a |
| 1976 | Dimitria
|
Leopold Verroken | 2,47 | 16,8a |
| 1975 | Timothy T.
|
Giancarlo Baldi | 2,81 | 17,2a |
| 1974 | Timothy T.
|
Giancarlo Baldi | 2,70 | 15,7a |
| 1973 | Ego Boy
|
Ingemar Olofsson | 2,03 | 23,8a |
| 1972 | Dart Hanover
|
Berndt Lindsted | 1,27 | 15,3a |
| 1971 | Tidalium Pelo
|
Jean Mary | 1,80 | 14,7a |
| 1970 | Eileen Eden
|
Johannes Frömming | 21,12 | 15,5a |
| 1969 | Fresh Yankee
|
Joe O'Brien | 2,67 | 15,8a |
| 1968 | Eileen Eden
|
Johannes Frömming | 1,30 | 15,8a |
| 1967 | Roquepine
|
Henri Levesque | 1,38 | 15,1a |
| 1966 | Roquepine
|
Henri Levesque | 3,24 | 15,3a |
| 1965 | Elma
|
Johannes Frömming | 1,42 | 16,5a |
| 1964 | Pack Hanover
|
Sergio Brighenti | 4,39 | 15,4a |
| 1963 | Ozo
|
Roger Massue | 1,31 | 16,5a |
| 1962 | Eidelstedter
|
Johannes Frömming | 4.65 | 17,4a |
| 1961 | Kracovie
|
Roger Vercruysse | 3,34 | 20,3a |
| 1960 | Honoré II
|
Raoul Simonard | 21,04 | 19,1a |
| 1959 | Jamin
|
Jean Riaud | 1,21 | 21,1a |
| 1958 | Io d'Amour
|
Gerhard Krüger | 1,25 | 18,4a |
| 1957 | Gelinotte
|
Charlie Mills | 1,67 | 16,8a |
| 1956 | Gelinotte
|
Charlie Mills | 1,24 | 16,7a |
| 1955 | Gutemberg A.
|
A. Alain Deheegher | 9,85 | 18,9a |
| 1954 | Carné
|
Olle Persson | 8,65 | 18,7a |
| 1953 | Frances Bulwark
|
Sören Nordin | 2,25 | 20,6a |
| 1952 | Permit
|
Walter Heitman | 2,16 | 17,3a |
1 Vuonna 2020 voittanut Propulsion-hevonen hylättiin lokakuussa 2020 tehdyllä Ruotsin raviurheiluliiton päätöksellä hevosen kumpaankin etujalkaan tehdyn hermokatkaisutoimenpiteen johdosta, jolloin voittajaksi nousi alun perin toiseksi sijoittunut Cokstile-hevonen.[3]
Suomalaishevoset Elitloppetissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elitloppetiin on vuosien saatossa osallistunut kaikkiaan nelisenkymmentä Suomessa syntynyttä tai suomalaisomistuksessa kilpaillutta hevosta. Niistä loppukilpailuun on selvinnyt 18, joista Suomessa syntyneitä ovat olleet Lucky Number (1987), Houston Laukko (1994), Baron Pepper (1999, 2000), Indian Silver (2000), BWT Magic (2001), Brad De Veluwe (2013)[4] ja Next Direction (2019).
Ensimmäinen suomalaisosallistuja oli Martti Keskisen ohjastama tanskalaissyntyinen R.A.C., joka oli mukana vuonna 1976. Myös Meadow Trishin piti startata samana vuonna, mutta hevonen joutui jäämään kilpailusta pois. Kuuluisa hevonen Charme Asserdal oli ensimmäinen finaaliin selviytynyt suomalainen vuonna 1978. Tamma joutui kuitenkin jättämään loppukilpailun väliin loukkaantumisen vuoksi, mutta osallistui finaaliin kahtena seuraavana vuonna.[4]
Menestynein suomalaishevonen Elitloppetissa on ollut Veijo Heiskasen ohjastama amerikkalaissyntyinen Rosalind's Guy, joka oli toinen vuonna 1985.[5] Oman karsintalähtönsä on onnistunut voittamaan vain Charme Asserdal vuosina 1979 ja 1980.
Suomalaisfinalistit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elitloppetin Suomessa syntyneet tai suomalaisomistuksessa kilpailleet finalistit.[4] Ulkomailla syntyneiden hevosten nimen perään on merkitty syntymämaa.
| Vuosi | Hevonen | Ohjastaja | Sijoitus | Aika |
|---|---|---|---|---|
| 1978 | Charme Asserdal (SWE) | Heikki Korpi | poissa | – |
| 1979 | Charme Asserdal (SWE) | Heikki Korpi | 5. | 14,1a |
| Madrigal (USA) | Ari Eve | 6. | 14,4a | |
| 1980 | Charme Asserdal (SWE) | Heikki Korpi | 5. | 14,3a |
| Madrigal (USA) | Ari Eve | 6. | 14,4a | |
| 1981 | Super Mon (USA) | Pekka Korpi | 4. | 13,6a |
| 1982 | At Risk (USA) | Pekka Korpi | 6. | 13,5a |
| 1983 | Keystone Patriot (USA) | Veijo Heiskanen | 4. | 13,7a |
| Arnie's Aim (USA) | Pekka Korpi | 7. | 14,2a | |
| 1984 | Keystone Triton (USA) | Pekka Korpi | 6. | 13,2a |
| 1985 | Rosalind's Guy (USA) | Veijo Heiskanen | 2. | 11,6a |
| 1986 | Keystone Patton (USA) | Jorma Kontio | 8. | 14,1a |
| 1987 | Lucky Number | Pertti Puikkonen | 4. | 12,7a |
| 1990 | Express Ride (USA) | Pekka Korpi | 7. | 12,3a |
| 1994 | Houston Laukko | Jorma Kontio | 7. | 14,4a |
| 1999 | Baron Pepper | Stig H. Johansson | 5. | 13,1a |
| Indian Silver | Jorma Kontio | 7. | 13,5a | |
| 2000 | Baron Pepper | Torbjörn Jansson | 6. | 11,1a |
| Indian Silver | Stig H. Johansson | 7. | 11,2a | |
| 2001 | BWT Magic | Ahti Antti-Roiko | hyl. | – |
| 2013 | Brad De Veluwe | Tuomas Korvenoja | 4. | 10,5a |
| Formula One (USA) | Björn Goop | 6. | 10,7a | |
| 2017 | D.D's Hitman (USA) | Ulf Ohlsson | 8. | 09,7a |
| 2018 | Nadal Broline (SWE) | Ulf Ohlsson | 3. | 09,4a |
| Pastore Bob (SWE) | Johan Untersteiner | 8. | 10,9a | |
| 2019 | Next Direction | Iikka Nurmonen | 6. | 11,1a |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Elitloppet - i min backspegel 5.7.2016. Stall Moberg. Viitattu 22.12.2025.
- ↑ Prix d'Amerique - erikoisin ravikilpailu maailmassa HevosNetti. Arkistoitu 15.6.2011. Viitattu 27.5.2012.
- ↑ Raju ratkaisu! Omistajat joutuvat maksamaan takaisin yli 2,5 miljoonaa euroa – Elitloppet-voittajan startit hylätään www.iltalehti.fi. Viitattu 30.10.2020.
- ↑ a b c Solvallas Internationella Elitlopp Kurt Anderssons Travsida. Viitattu 31.12.2013.
- ↑ Ravien historiaa – 1980-luku Vermon ravirata. Arkistoitu 7.3.2012. Viitattu 27.5.2012.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]