Elizabeth Jane Howard | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 26. maaliskuuta 1923 Lontoo, Englanti |
Kuollut | 2.tammikuuta 2014 (ikä 90) Bungay, Suffolk, Englanti |
Kansalaisuus | Yhdistynyt kuningaskunta |
Ammatti | kirjailija |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elizabeth Jane Howard (26. maaliskuuta 1923 – 2. tammikuuta 2014[1]) oli englantilainen kirjailija ja julkisuuden henkilö. Hänen tunnetuin teoksensa on osin omaelämäkerrallinen romaanisarja The Cazalet Chronicle (1990–2013). Howard kirjoitti myös käsikirjoituksia elokuviin ja televisioon, kuten TV-sarjaan Kahden kerroksen väkeä.
Elizabeth Jane Howard syntyi maaliskuussa 1923. Perhe oli varakas ja Howard asui lapsuutensa Notting Hillissä. Kesälomillaan hän vieraili usein isovanhempiensa luona Sussexissa. Perheellä oli lukuisia palvelijoita, ja ajalle tyypillisesti Howard sai kotiopetusta kun taas hänen veljensä kävivät koulussa. Muodollisen koulutuksen puute harmitti myöhemmin Howardia. Lisäksi hän epäili äitinsä inhonneen häntä ja kävi asian vuoksi pitkään psykoterapiassa.[1]
Howard työskenteli näyttelijänä Devonissa ja Stratford-upon-Avonissa. Toisen maailmansodan vuosina hän työskenteli BBC:lle kuuluttajana ja sodan jälkeen toimittajana.[2] Esikoisromaani The Beautiful Visit ilmestyi 1950 ja voitti John Llewellyn Rhys -palkinnon.[1] Seuraavana vuonna ilmestyi Robert Aickmanin kanssa kirjoitettu kauhunovellikokoelma We Are for the Dark.[3] Kaikkiaan Howardin kirjailijanura kesti yli 60 vuotta. Hän ei kuitenkaan nauttinut kirjoittamisesta vaan piti sitä raskaana ja ahdistavana työnä.[1]
Howard oli naimisissa kolmesti. Ensimmäinen liitto oli laivastoupseeri Peter Scottin kanssa 1940-luvun alussa. Howard sai liitosta ainoan lapsensa Nicolan ollessaan 19-vuotias. Avioeronsa jälkeen hän seurusteli Laurie Leen ja Cecil Day-Lewisin kanssa. Howard pysyi Leen ja Day-Lewisin kanssa hyvissä väleissä, ja kumpikin pyysi myöhemmin Howardia lapsensa kummiksi. Howard meni uudestaan naimisiin 1959, mutta liitto oli onneton ja päättyi viisi vuotta myöhemmin. Vuonna 1962 Howard alkoi seurustella kirjailijakollega Kingsley Amisin kanssa. Sekä Howard että Amis ottivat eron silloisista puolisoistaan ja avioituivat 1965. Värikäs suhde sai paljon julkisuutta ja kesti vuoteen 1980 saakka.[1]
Vuonna 1990 Howard muutti Lontoosta ja asettui Suffolkiin, missä hän eli rauhallista elämää. Seuraavina vuosina hän saavutti suurimman menestyksensä romaanisarjallaan The Cazalet Chronicle, jonka kaksi ensimmäistä romaania BBC sovitti suosituksi TV-sarjaksi (2001). Loputkin romaanit oli tarkoitus sovittaa TV-sarjaksi, mutta suunniteltu jatkosarja peruuntui.[1]
Vuonna 2000 Howard sai Brittiläisen imperiumin ritarikunnan komentajan arvonimen (CBE). Kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi omaelämäkerta Slipstream.[2]
Howard kuoli tammikuussa 2014. Hänellä oli 4 lapsenlasta ja 11 lapsenlapsenlasta.[1]
Howard kirjoitti romaaneja, novelleja ja lehtijuttuja sekä käsikirjoituksia televisioon ja elokuviin.[1] Hänen tunnetuimpia käsikirjoituksiaan ovat televisiosarjaan Kahden kerroksen väkeä tehdyt käsikirjoitukset. Kaksi Howardin romaania on sovitettu elokuviksi: Getting It Right eli Matkalla miehuuteen (kirja 1982, elokuva 1989) ja Falling eli Raadollinen rakkaus (kirja 1999, elokuva 2005).[2] Howard julkaisi myös Fay Maschlerin kanssa kirjoitetun keittokirjan[1] ja toimitti antologiat The Lover’s Companion (1978) ja Green Shades (1991).[1]
Howardin tunnetuin teossarja Cazalet Chronicles käsittää viisi romaania: The Light Years (1990), Marking Time (1991), Confusion (1993), Casting Off (1995) ja All Change (2013). Puolittain omaelämäkerrallinen sarja[2] sijoittuu vuosien 1937–1947 Englantiin ja kuvaa yläluokan elämää Lontoossa ja maaseutuhuviloissa.[1] Enin osa Howardin tuotannosta on realistista proosaa, mutta hän julkaisi myös joitakin kauhu- ja fantasianovelleja.[3] Häneltä on suomennettu kaksi kummitusjuttua mutta ei romaaneja.[4]
Howardin teokset saivat kiitosta ulkopuolisuutta kokeneiden hahmojen tarkkanäköisistä henkilökuvista sekä perhesuhteiden ja -salaisuuksien hienovaraisesta kuvauksesta.[2] Toisaalta jotkut kriitikot vähättelivät hänen tekstejään ja kuvailivat niitä naisten romaaneiksi, eikä Howardia esimerkiksi esitelty Margaret Drabblen The Oxford Companion to English Literaturessa (1985) lainkaan. Howard vastasi kritiikkiin toteamalla kirjoittavansa ”naisille ja valistuneille miehille”. Myöhäiskauden teoksiaan hän piti varhaistuotantoaan onnistuneempana.[1]
Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Novellikokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|