Elogi (ransk. éloge < lat. elogium) on ylistys, ylistyspuhe. Roomalaisilla elogium merkitsi muun muassa hautakiviin ja kuvapatsaisiin kaiverrettuja kirjoituksia. Niitä on koottuna teoksessa Corpus inscriptionum latinarum (I osa). Myöhemmin se yleensä merkitsi ylistystä tai ylistyspuhetta. Ranskalaisessa kirjallisuudessa kehittyi erityinen laji elogeja, joilla tarkoitettiin kuuluisien miesten luonnekuvauksia. Tämä kirjallisuuden laji syntyi Ludvig XIV:n aikakaudella, jolloin Ranskan akatemiassa tuli tavaksi elogin muodossa kunnioittaa edeltäjän muistoa. Elogi-kokoelman on julkaissut Bernard le Bovier de Fontenelle (1731) ja Georges Cuvier (Recueil d'eloges historiques, 1819).[1]