Kaloihin kertyy elohopeaa enimmäkseen metyylielohopean muodossa. Elohopean määrä kaloissa vaihtelee suuresti, ja ravintoketjun huipun suuret petokalat sisältävät sitä eniten, sillä elohopea rikastuu ravintoketjussa. Elohopeaa esiintyy ympäristössä sekä luonnostaan että ihmisen toiminnan seurauksena. Erityisesti hapettomissa oloissa bakteerit saattavat muuntaa maaperän ja sedimentin elohopeaa metyylielohopeaksi metylaatioksi kutsutussa prosessissa.[1]
Ihmiset altistuvat elohopealle pääasiassa ravintonsa kautta. Metyylielohopea saattaa lisätä sydän- ja verisuonitautien riskiä ja vahingoittaa sikiön tai lapsen kehittyvää keskushermostoa. Metyylielohopeasta noin 95 % imeytyy ruoansulatuksessa. Sen puoliintumisaika ihmisen elimistössä on noin 50 vuorokautta.[1]
EU:n komission asetuksen (1881/2006) mukaan elintarvikkeeksi myytävän kalan elohopeapitoisuus ei saa ylittää 0,5 milligrammaa kilossa kalan tuorepainoa kohti laskettuna (mg/kg tp). Hauelle ja eräille muille asetuksessa luetelluille kalalajeille pitoisuusrajaksi on asetettu 1,0 mg/kg tp.[2]