Emmanuelle Bertrand
Emmanuelle Bertrand (s. 5. marraskuuta 1971 Firminy) on ranskalainen sellisti. Hän opiskeli Pariisin ja Lyonin konservatorioissa opettajinaan Jean Deplace ja Philippe Muller. Bertrand on edistänyt voimakkaasti uuden musiikin näkyvyyttä ja kantaesittänyt teoksia sellaisilta säveltäjiltä kuin Henri Dutilleux'lta, Nicolas Bacrilta, Édith Canat de Chizylta, Bernard Cavannalta, Thierry Escaichilta ja Luciano Beriolta. Hänet on palkittu kansainvälisessä Rostropovitš-kilpailussa.[1] Julkisuuteen hän nousi Victoires de la Musique -voiton myötä vuonna 2002. Hän on myös saanut muiden muassa Diapason d'Orin, Gramophone-palkinnon ja Cannesin klassisen palkinnon.[2]
Bertrand aloitti vuonna 1999 soittamisen duona pianisti Pascal Amoyelin kanssa; duo on levyttänyt Harmonia Mundille.[1] Orkestereita, joiden solistina Bertrand on soittanut, ovat olleet muiden muassa Luzernin sinfoniaorkesteri, Ukrainan kansallinen sinfoniaorkesteri, Moskovan valtionsinfoniaorkesteri, Québecin sinfoniaorkesteri, Strasbourgin filharmoninen orkesteri ja Monte-Carlon filharmoninen orkesteri.[2]
Bertrand on opettanut kamarimusiikkia Pariisin konservatoriossa ja sellonsoittoa Gennevilliersin konservatoriossa. Hän on myös osallistunut kansainvälisten mestarikurssien pitoon. Hän on toiminut Beauvaisin sellofestivaalin taiteellisena johtajana. Bertrand on Ordre des Arts et des Lettres'n Chevalier.[2]
Bertrand oli mukana tekemässä näyttämöesityksiä Block 15, ou la musique en résistance (ohjaus: Jean Petit) ja Le violencelle de guerre in homage to Maurice Maréchal. Molemmista tehtiin televisioversiot.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Viralliset sivut (ranskaksi)
