Enchant | |
---|---|
Ed Platt soittaa bassoa vuonna 2005. Taustalla on rumpali Sean Flanegan. |
|
Tiedot | |
Toiminnassa | 1988– |
Tyylilaji | progressiivinen rock |
Kotipaikka | San Francisco, Yhdysvallat |
Laulukieli | englanti |
Jäsenet |
Sean Flanegan, rummut |
Entiset jäsenet |
Paul Craddick, rummut (1988–2000) |
Levy-yhtiö | |
Aiheesta muualla | |
enchantband.com |
Enchant on vuonna 1988 perustettu yhdysvaltalainen yhtye, joka soittaa progressiivista rockia. Yhtye on tähän mennessä julkaissut seitsemän studioalbumia sekä yhden live-CD/DVD:n. Pitkästä urastaan huolimatta Enchant ei ole saavuttanut suurta suosiota, vaikka onkin soittanut nimekkäiden artistien kanssa, kuten Dream Theater, Spock's Beard ja Marillion.[1]
Enchantin perustivat kitaristi Douglas Ott, rumpali Paul Craddick ja kosketinsoittaja Mike "Benignus" Geimer. Kaksi jälkimmäistä kuitenkin jättivät yhtyeen henkilökohtaisista syistä vuonna 2000. Nykyisessä kokoonpanossa soittavat Ottin lisäksi myös basisti Ed Platt, laulaja Ted Leonard, rumpali Sean Flanegan ja kosketinsoittaja Bill Jenkins. Viimeinen perustajajäsen ja yhtyeen johtohahmo Ott vastaa suurimmasta osasta yhtyeen musiikkia.[1]
Douglas Ott, Paul Craddick ja Mike "Benignus" Geimer perustivat Mae Dae -nimisen yhtyeen vuonna 1988, jonka vaikutteina olivat erityisesti Rush ja Genesis.[2] Nimi muutettiin kuitenkin pian Enchantiksi. Kokoonpanon täyttivät laulaja Ted Leonard ja basisti Ed Platt. Kunnolla yhtye pääsi alkuun kuitenkin vasta vuonna 1993 kun Marillion-yhtyeen Steve Rothery kuuli bändistä. Hän auttoi tuottamaan debyyttialbumin A Blueprint of the World ja myös soitti levyllä vierailevana artistina.[1] Myöhemmin kesällä seurasi ensimmäinen Euroopankiertue ja levy-yhtiön vaihto Magna Carta:sta InsideOut Music:iin.[1] Ott on myöhemmin ilmoittanut olleensa tyytymätön Magna Cartaan, koska se ei hänen mielestään työskennellyt tarpeeksi yhtyeen puolesta.[3]
Enchantin seuraava levy Wounded ilmestyi vuonna 1996. Vuonna 1997 yhtye sai paikan Dream Theaterin lämmittelijäyhtyeenä, jolloin InsideOut pyysi Enchantia julkaisemaan EP:n ennenjulkaisemattomasta materiaalista.[2] Tarkoituksena oli myydä EP:tä kiertueella. Tuloksena oli Time Lost, joka paisuikin kokonaiseksi albumiksi sisältäen kolme kappaletta, jotka oli alun perin sävelletty A Blueprint of the Worldia varten ja neljä uutta kappaletta.[2] Enchant julkaisi seuraavan albuminsa Break vuonna 1998. Yhtye oli albumin promootiokiertueella Spock's Beardin ja myöhemmin Marillionin kanssa.[1]
Perustajajäsen Mike "Benignus" Geimer joutui jättämään yhtyeen ennen Enchantin seuraavaa albumia saatuaan tuottoisan, mutta aikaa vievän työpaikan.[4] Enchant nauhoitti seuraavan albuminsa Juggling 9 or Dropping 10 ilman kosketinsoittajaa, joten Ott ja Craddick joutuivat nauhoittamaan kosketinsoittimien osuudet.[5] Juggling 9 or Dropping 10 julkaistiin vuonna 2000. Uuden levyn musiikillinen suunta ei miellyttänyt perustajajäsen Paul Craddickia, joten hän erosi yhtyeestä.[4] Näin kitaristi Douglas Ott jäi viimeiseksi alkuperäisjäseneksi yhtyeeseen.
Enchant rupesi kirjoittamaan materiaalia seuraavaa levyä varten, mutta työskentely ilman rumpalia ja kosketinsoittajaa oli hankalaa. Rumpaliksi löytyi Ottin ystävä Sean Flanegan, mutta kosketinsoittajan paikan täyttäminen osoittautui hankalaksi.[5] Seuraava albumi Blink of an Eye jouduttiin jälleen äänittämään ilman kosketinsoittajaa, joten Ottin piti tälläkin levyllä soittaa kosketinsoitinta kitaran ohella.[5] Uusi albumi ilmestyi vuonna 2002 ja pian sen jälkeen kosketinsoittajaksi löydettiin viimein Bill Jenkins, joka oli Leonardin uusi tuttavuus.[5] Uuden levyn julkaisun myötä levy-yhtiö InsideOut uudelleenjulkaisi Enchantin kaksi ensimmäistä albumia, A Blueprint of the Worldin sekä Woundedin.[4]
Seuraava levy Tug of War ilmestyi vuonna 2003, kun Enchant oli kosketinsoittajan löytymisen jälkeen viimein kokonainen yhtye. Vuotta myöhemmin 2004 Enchant julkaisi ensimmäisen livetaltiointinsa Live at Last Oaklandissa soittamastaan keikasta.[3] Yksi livealbumin tekoon kannustava seikka oli erityisesti se, että bändi halusi tarjota livemateriaalia faneilleen, jotka eivät pääse katsomaan yhtyeen konserttia. Tätä aatetta Enchant tuki myös siten, että konserttia oli mahdollisuus seurata samanaikaisesti internetin kautta.[6]
Live at Lastin jälkeen yhtye ei antanut paljon elonmerkkejä itsestään lukuun ottamatta muutamia esiintymisiä. Marraskuussa 2009 Ed Platt ilmoitti kuitenkin Enchantin olevan koossa hiljaiselosta huolimatta. Hän ilmoitti myös uuden albumin säveltämisen olevan meneillään, mutta levy olisi tarkoitus tehdä ilman kiirettä ja aikarajoja.[7] Tämän jälkeen Enchant kuitenkin vaikeni jälleen.
Puolitoista vuotta kestäneen täyden hiljaisuuden jälkeen Douglas Ott valoi uskoa faneilleen yhtyeen foorumilla maaliskuussa 2011.[8] Hän kertoi yhtyeen jäsenten olevan kiinnostuneita uuden levyn teosta kiireisestä elämästä huolimatta. Hiljaisuuden syyksi hän sanoi, että yhtyeen jäsenillä oli ollut vaikeuksia yksityiselämässä ja he olivat halunneet pitää taukoa yhtyeestä, joka on vaatinut ympärivuorokautista työtä jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Todellista edistystä nähtiin kuitenkin vasta helmikuussa 2012, kun Platt ilmoitti yhtyeen foorumilla Enchantin tehneen levytyssopimuksen InsideOut Musicin ja Century Median kanssa ja aloittaneen sävellystyön.[9] Samalla hän kertoi tulevan levyn sisältävän mahdollisesti videomateriaalia albumin tekoprosessista. Levyn on määrä ilmestyä myöhemmin tänä vuonna tai viimeistään vuoden 2013 alkupuolella.
Enchantin tyylilaji on vaihtunut sen pitkän uran aikana paljon yhtyeen alkuajoista. Erityisesti debyyttialbumi A Blueprint of the World esittää Enchantin progressiivista puolta vaihtuvilla tahtilajeillaan ja instrumentaaliosuuksillaan. Yhtyeen vanhetessa progressiivisuus ei ole ollut yhtä vahvasti läsnä, vaikka kaikissa albumeissa on kuultavissa progressiivisia elementtejä. Enchantin musiikissa sekoittuu monet eri tyylilajit, sisältäen elementtejä sekä popmusiikista tarttuvine melodioineen että jopa metallimusiikista raskaine soundeineen.
Ott on sanonut yhtyeen panostavan paljon musiikin emotionaalisuuteen sekä itse musiikissa että sanoituksissa.[5] Myös musiikin melodisuus on yhtyeelle tärkeää.[3]