Endogeeniset retrovirukset, engl. Endogenous RetroVirus, ERV:t ovat perimässä sijaitsevia retroviruksia, jotka tarttuvat sukusoluihin. Eksogeenisten retrovirusten tapaan ne kopioituvat solujen geeneihin, mutta tartunnan saaneiden sukusolujen kautta ERV:t kopioituvat meioosissa kaikkien tulevien jälkeläisten perimään.[1]RNA-retrovirus kopioi perimänsä isäntäsolun DNA:han käänteiskopioijaentsyymin avulla.
ERV:set on yhdistetty joidenkin syöpien syntymekanismiin, ja niistä mahdolliset seuraavat mikrodeletiot Y-kromosomissa aiheuttavat miehillä hedelmättömyyttä. Niitä on ehdotettu vaikuttajiksi monenlaisten tautien ja syöpien taustalla. ERV:ten suhdetta perimään voi kuvata myös symbioottiseksi. ERV:set on esitetty myös äidin immuunijärjestelmän reaktiota sikiötä kohtaan vaimentaviksi tekijöiksi.[1]
ERV:set vaikuttavat toimivan myös alkion kohdun seinämään kiinnittymiseen liittyvissä tapahtumissa, ja niillä on näin ollen tärkeä rooli nisäkkäiden lisääntymisessä.[2]
Ihmisen perimästä 8 % koostuu ERV-sekvensseistä ja noin puolessa ihmisen DNAsta on merkkejä ERV:ten perinnöstä. ERV:ten uskotaan siirtyneen ihmisen perimään eksogeenisten retrovirusten tartutettua sukusoluja valtavien epidemioiden aikana viimeisten 60 miljoonan vuoden aikana.[1]
HERV-K113, viimeisin ihmisperimään tarttunut retrovirus kromosomissa 19 löytyy 29 % afrikkalais-, aasialais- ja polynesialais-taustaisista ihmisistä.[1]
Endogeeniset retrovirukset mainitaan usein todisteena lajien, erityisesti kädellisten ja nisäkkäiden yhteisen edeltäjän puolesta.
Useimmat ihmisen ERVit, HERVit, siirtyivät perimään 10-50 miljoonaa vuotta sitten kädellisten evoluution aikana. HERV-R muuttui osaksi perimää ennen häntäapinoiden ja ihmisapinoiden perimälinjojen haarautumista noin 30 miljoonaa vuotta sitten.[3]
Tähän liittyen, ja joskus tästä seuraten, endogeeniset retrovirukset mainitaan usein todisteena evoluutioteorian puolesta.[4]
Kädellisillä on yhteinen retrovirus ERV-K (eli simpanssilla CERV-K, ihmisellä HERV-K). Tämä virus on simpanssilla osin erilainen kuin ihmisellä. Reesusmakakilla ja ihmisellä on perimässä jälkiä ERV-K -perheen retroviruksesta, jota ei kuitenkaan simpanssien perimästä löydy. Oletetaan että sekä ihmis- että makakipopulaatioissa muutoksen olisi aiheuttanut pullonkaulailmiö, joka edelsi lajien leviämistä, ihmisellä muutto Afrikasta, makakilla lajin nopea leviäminen Aasiassa.[5][6]
Ihmisen endogeeniset retrovirukset, HERVit, ovat jakaantuneet perheisiin HERV-E, HERV-H, HERV-K, HERV-L, HERV-P, HERV-R, ERV9 ja RR HERV-I.[7]
HERV-perheen nimi | Pääasiallinen solu- tai kudos |
---|---|
HERV-E | Monosyytit, istukka |
HERV-H | Istukka, teratokarsinooma, keuhkosyöpä, seminooma, lymfoidi, rakkosyöpä |
HERV-K | teratokarsinoomalinjat, myeloidileukemia, seminooma, lymfoidin solut |
HERV-K (C4) | Ei tietoa |
HERV-L | Istukka |
HERV-P | Istukka, hydatidisyylä, talirauhanen, U-937 monosyytit, sikiökudos |
HERV-R | Glioomasolulinja, istukka, teratokarsinooma |
ERV9 | Munasarjan teratokarsinooma |
RR HERV-I | Ihmisen karsinoomat T47D ja MCF-7 |
HERV-R-perhe esiintyy normaaleissa soluissa, ja kasvava todistusaineisto viittaa siihen, että sillä on rooli normaalissa soluaineenvaihdunnassa.[3]