Ene Mihkelson (21. lokakuuta 1944 Imavere vald, Viljandimaa – 20. syyskuuta 2017[1]) oli virolainen kirjailija.[2]
Mihkelson opiskeli kirjallisuutta Tarton yliopistossa. Hän työskenteli opettajana ja sen jälkeen tutkijana Viron kirjallisuuden museossa.
Mihkelson julkaisi ensimmäisen kirjallisen tuotteensa 1967. Ensimmäisen runokokoelmansa hän julkaisi kuitenkin vasta 1978. Hänen isänsä vastusti 1900-luvun puolivälissä neuvostojoukkojen läsnäoloa maassa, minkä vuoksi Mihkelsonia ei hyväksytty.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Mihkelson julkaisi kymmenen runoantologiaa. Hänen runoissaan ei ole metriikkaa, rytmiä eikä loppusointuja, mutta niissä on yllättäviä inversioita. Ne tunnetaan intensiivisyydestään, allegorioistaan ja metafyysisistä aiheistaan.
Mihkelson julkaisi myös neljä romaania, kokoelman kritiikkiesseitä (Kirjanduse seletusi) ja novellikokoelman (Surma sünnipäev').
Mihkelsonin teoksissa on usein viittauksia hänen lapsuuteensa, jonka hän vietti piileskelyssä, Viron kansantarustoon ja Viron historiaan.
Hänelle myönnettiin vuonna 2006 Herder-palkinto.