Englanninvesispanieli | |
---|---|
Avaintiedot | |
Alkuperämaa | Englanti, Iso-Britannia |
Määrä | kuollut sukupuuttoon |
Rodun syntyaika | viimeistään 1500-luku |
Alkuperäinen käyttö | lintukoira |
Muita nimityksiä | English Water Spaniel, Water Spaniel, Water Dogge, Fynder |
Ulkonäkö | |
Väritys | ruskeavalkoinen |
Englanninvesispanieli (engl. English Water Spaniel) on sukupuuttoon kuollut englantilainen koirarotu, joka tunnetaan nykyisten englantilaisten noutajien edeltäjänä.[1]
Rotu oli tyypillisempiä, maalla metsästäviä spanieleita huomattavasti kookkaampi. Se muistutti monella tapaa kiharakarvaista noutajaa. Sillä oli elegantti ulkomuoto ja pitkät korvat. Karvapeite oli kihara, tiheä ja öljyinen; väriltään maksanruskea valkoisin merkein.[1]
Englanninvesispanielia kuvailtiin luonteeltaan uskolliseksi, viisaaksi, lempeäksi, tottelevaiseksi, sävyisäksi ja helposti koulutettavaksi. Lisäksi se oli taitava uimari.[1]
Englanninvesispanieli jalostettiin vesilintujen noutamiseen. 1700-luvulla rotu jakautui kahtia isoon ja pieneen muunnokseen. 1800-luvulla kaksi englanninvesispanielista eriytynyttä rotua, kiharakarvainennoutaja ja sileäkarvainennoutaja, saavuttivat suosiota niin merkittävästi, että alkuperäinen rotu alkoi jäädä pahasti näiden varjoon. Englanninvesispanieli oli olemassa vielä 1870-luvulla, mutta oli jo tuolloin selkeästi harvinaistunut. Kennel Club rekisteröi viimeisen yksilön vuonna 1886, ja 1890-luvulla rodun sanottiin olleen jo lähes ellei täysin sukupuuttoon kuollut.[1]