Enrico Mainardi

Enrico Mainardi (19. toukokuuta 1897 Milano – 10. huhtikuuta 1976 München) oli italialainen säveltäjä ja sellisti.

Mainardi sai isältään sellon kolmivuotiaana ja esiintyi julkisesti yhdeksän ikäisenä. Hän opiskeli Milanon konservatoriossa, josta valmistui, sekä H. Beckerin oppilaana Berliinissä. Soittotaidot pääsivät rapistumaan ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta Mainardi aloitti syventymisen sellonsoittotaitoon uudelleen.

Mainardi toimi Berliinin Valtionoopperan 1. sellistinä vuosina 1920-1931. Opettajana hän toimi Berliinin musiikkikorkeakoulussa vuodesta 1929 ja Rooman Accademia di Santa Ceciliassa vuodesta 1933.

Myöhemmällä iällään hän tuli tunnetuksi paitsi esiintyjänä, myös huomattavana pedagogina ja sellonsoiton professorina. Hän piti mestarikursseja mm. Salzburgissa, Luzernissa, Edinburghissa, Helsingissä, Tukholmassa ja Bonnissa. Jyväskylän kesässä hän oli useaan otteeseen pedagogina.[1] Hän työskenteli uransa aikana Italian lisäksi Saksassa, jossa hän 78-vuotiaana kuolikin.

Mainardin sävellettyyn tuotantoon kuuluu esimerkiksi neljä sellokonserttoa.

Mainardi esiintyi Suomessa Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa 29. tammikuuta 1960.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Otavan Iso Musiikkitietosanakirja, osa 4 (Keuruu 1978) ISBN 951-1-04763-9
  2. ↑ Levoton Mainardi. Helsingin Sanomat 29.1.1960, s. 14.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä säveltäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.