Ensimmäinen Klemensin kirje korinttilaisille |
|
---|---|
Κλήμεντος πρὸς Κορινθίους ἐπιστολὴ Α' |
|
Ensimmäisen Klemensin kirjeen alku vuoden 1633 painoksesta. |
|
Alkuperäisteos | |
Kirjailija | Klemens Roomalainen (perint.) |
Kieli | muinaiskreikka (koinee) |
Genre | teologia, kirje |
Julkaistu | n. 95–96 jaa. |
Suomennos | |
Suomentaja | Siiri Toiviainen Rø |
Kustantaja | Suomalainen teologinen kirjallisuusseura |
Julkaistu | 2020 |
ISBN | 978-952-7272-03-9 |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Ensimmäinen Klemensin kirje (myös Ensimmäinen Clemensin kirje; m.kreik. Κλήμεντος πρὸς Κορινθίους ἐπιστολὴ Α', Klēmentos pros Korinthiūs epistolē A', lat. Epistula prima Clementis) on perinteisesti Klemens Roomalaisen nimiin laitettu kirje, joka on osoitettu Korintin seurakunnalle. Se luetaan apostolisten isien kirjoituksiin.[1][2]
Ensimmäinen Klemensin kirje on perinteisesti ajoitettu keisari Domitianuksen hallituskaudelle vuosiin 95–96.[3] Tämä tekee siitä yhden varhaisimmista kristillisistä kirjoituksista Uuteen testamenttiin luettujen tekstien ohella.[1] Se on iältään saman ikäinen tai jopa varhaisempi kuin nuorimmat Uuden testamentin kirjat.[2]
Kirje on kirjoitettu Korintin seurakunnassa kirjoittamisaikaan vallinneen sekavan tilan korjaamiseksi. Seurakunnassa oli suuria riitoja ja eri puolueita, ja osa seurakunnan jäsenistä oli noussut avoimeen kapinaan kirkollisia johtajiaan, presbyteerejä, vastaan ja syrjäyttänyt nämä tehtävistään. Perinteisesti kirje on laitettu Rooman piispan Klemensin nimiin. Tätä pidettiin Pietarin ensimmäisenä tai kolmantena seuraajana. Nykyisin tutkijat kuitenkin usein kyseenalaistavat tämän. Teksti itsessään ei mainitse kirjoittajaa, vaan esittää lähettäjäksi koko Rooman seurakunnan. Sisällön perusteella sen on kuitenkin selvästi kirjoittanut yksi henkilö, joka vaikuttaa oppineelta henkilöltä.[1][2]
Klemensin nimiin on laitettu myös Toinen Klemensin kirje, joka on varmuudella epäperäinen ja jonkun toisen kuin Ensimmäisen Klemensin kirjeen tekijän kirjoittama.[4] Klemensin kirjeet olivat varhaiskristillisellä ajalla hyvin arvostettuja, ja niitä luettiin yhdessä nykyisten Uuden testamentin tekstien kanssa. Ne olivat mukana jopa joissakin Raamatun käsikirjoituksissa, kuten Codex Alexandrinuksessa, jossa ne oli sijoitettu Johanneksen ilmestyksen jälkeen. Lisäksi niihin viitataan usein muussa varhaiskristillisessä kirjallisuudessa.[1][2] Klemensin kirjeet tulivat uudelleen tunnetuiksi Codex Alexandrinuksen julkaisun jälkeen vuonna 1633.[2]
»Teidän on otettava vastaan ojennus, joka johtaa parannukseen, ja notkistettava sydämenne polvia. Opetelkaa tottelemaan ja luopukaa kielenne kerskailevasta ja röyhkeästä ylimielisyydestä. On nimittäin parempi, että teidät todetaan Kristuksen laumassa vähäpätöisiksi mutta siihen kuuluviksi kuin että näytätte vaikutusvaltaisilta mutta jäätte osattomiksi sille annetusta toivosta.[5]»
Ensimmäinen Klemensin kirje pyrkii palauttamaan rauhan ja järjestyksen Korintin seurakuntaan. Ajankohtaisesta tilanteestaan huolimatta kirje on kuitenkin kirjoitettu niin, että se on samalla yleispätevämpi ja merkitykseltään pysyvämpi. Kirje koostuu 65 luvusta ja voidaan jakaa neljään osaa. Se alkaa johdannolla (luvut 1–3), joissa sekä kiitetään että moititaan Korintin seurakuntaa. Toinen osa (luvut 4–39) käsittelee seurakuntajärjestystä yleiseltä kannalta, ja muistuttaa kateuden ja kiistojen vahingollisuudesta ja kehottaa nöyryyteen. Kolmas osa (luvut 40–58) käsittelee erityisesti Korintissa vallinnutta tilannetta. Kirjoittaja sanoo presbyteerien syrjäyttämisen olevan väärin ja kehottaa kapinoitsijoita alistumaan. Kirje päättyy rukouksiin ja loppukehotuksiin (luvut 59–65).[1][2]
Kirjeen tärkeimpiä ja tutkituimpia osia ovat kohdat, joissa käsitellään varhaiskristillisten seurakuntien johtotehtäviä ja perustellaan niiden oikeutusta apostolisella seuraannolla.[1]
Kirjeen sisältö luvuittain on:
|
|