Ensimmäinen analytiikka | |||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ἀναλυτικὰ πρότερα | |||||||||||||||||||||||
Ensimmäisen analytiikan latinankielinen käsikirjoitus, n. 1290. Biblioteca Medicea Laurenziana, Firenze. |
|||||||||||||||||||||||
Alkuperäisteos | |||||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||||
Sarja: Organon | |||||||||||||||||||||||
Edeltävä | Tulkinnasta | ||||||||||||||||||||||
Seuraava | Toinen analytiikka | ||||||||||||||||||||||
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Ensimmäinen analytiikka (m.kreik. Ἀναλυτικὰ πρότερα, Analytika protera; lat. Analytica priora) on Aristoteleen logiikan alan Organon-kokoelmaan kuuluva teos, joka käsittelee syllogistista logiikkaa.[1][2]
Organon (”Väline”) on kokoelma Aristoteleen logiikkaa ja metodiikkaa koskevia kirjoituksia. Sen nimitys tulee siitä, että sen osa-alueiden hallitsemisen katsotaan antavan filosofille tarvittavat ajattelun välineet kaikkien muiden asioiden käsittelyyn, sekä tieteessä että yleensäkin kaikessa järkevässä ajattelussa ja väittelyissä. Se sisältää Ensimmäisen analytiikan lisäksi viisi muuta teosta.[1]
Organonin teoksista Topiikka, Ensimmäinen analytiikka ja Toinen analytiikka liittyvät läheisesti toisiinsa ja viittaavat toisiinsa usein. Aristoteles itse luki Ensimmäisen ja Toisen analytiikan yhdeksi teokseksi nimellä Analytiikat. Ne ovat kummatkin länsimaisen logiikan ja tieteenfilosofian perusklassikoita.[3][1]
Ensimmäinen analytiikka vaikuttaa kirjoitetun Topiikan jälkeen.[1] Simo Knuuttilan mukaan Aristoteleelle vaikuttaa kehittyneen Topiikan kirjoittamisen jälkeen uudenlainen näkemys yleisestä dialektisesta menetelmästä, joka voidaan yleistää formaaliksi logiikaksi. Ensimmäinen analytiikka on tämän logiikan ensimmäinen systemaattinen esitys. Tarkemmin teos on ajoitettu noin vuoteen 350 eaa. Siinä on kuitenkin eri ajoilta peräisin olevia osia.[2]
Ensimmäinen analytiikka käsittää kaksi kirjaa. Aristoteles kehittelee teoksessa syllogistiikan loogisen, rationaalisen ajattelun yleiseksi teoriaksi. Hän määrittelee muun muassa seuraavat käsitteet:
Hänen mukaansa päätelmässä premisseistä seuraa, eli voidaan johtaa, jotain muuta kuin ne itsessään ovat, siksi että ne ovat sitä mitä ne ovat. Syllogistiset premissit voidaan esittää neljällä tavalla:
Klassinen esimerkki Sokrateen kuolevaisuudesta esitettäisiin tällöin seuraavalla tavalla: