Eosiini B

Eosiini B
Tunnisteet
IUPAC-nimi Dinatrium-2-(4,5-dibromi-2,7-dinitro-3-oksido-6-oksoksanten-9-yyli)bentsoaatti
CAS-numero 548-24-3
PubChem CID 29090 ja 2724115
SMILES C1=CC=C(C(=C1)C2=C3C=C(C(=O)C(=C3OC4=C(C(=C
(C=C24)[N+](=O)[O-])[O-])Br)Br)[N+](=O)[O-])C(=O)[O-].[Na+].[Na+]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C20H6Br2N2O9Na2
Moolimassa 624,048 g/mol
Sulamispiste 295 °C[1]
Liukoisuus veteen 50 g/l[2]

Eosiini B (C20H6Br2N2O9Na2) eli Acid Red 91 on ksanteenirakenteinen aromaattinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää väriaineena.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa eosiini B on ruskehtavan punaista tai vihreää kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee veteen ja kohtalaisesti etanoliin. Aineen liuoksilla on vihreä fluoresenssi.[1][2][3]

Eosiini B voi olla sytotoksinen, mutageeninen ja estää tiettyjä mitokondriaalisia toimintoja.[4]

Eosiini B:tä valmistetaan bromaamalla fluoreskeiiniä 4',5'-dibromifluoreskeiiniksi ja nitraamalla se. Viimeinen vaihe on natriumsuolan muodostaminen.[2][3] Ensimmäisen kerran yhdistettä valmisti Heinrich Caro vuonna 1875[5].

Eosiini B:tä voidaan käyttää mikroskopiassa esimerkiksi lihassäikeiden värjäämiseen ja vastavärinä hematoksyliinille, joskin rakenteeltaan läheisesti muistuttava eosiini Y on yleisemmin käytetty. Yhdistettä voidaan käyttää myös silkin värjäykseen ja musteiden ja värikynien valmistamiseen.[1][2][3][6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c R. W. Sabnis: Handbook of Biological Dyes and Stains, s. 171. John Wiley & Sons, 2010. ISBN 978-0-470-58623-5 (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Floyd J. Green: The Sigma-Aldrich Handbook of Stains, Dyes, and Indicators, s. 300–301. Aldrich Chemical Company, 1990. ISBN 0-941633-22-5 (englanniksi)
  3. ↑ a b c Susan Budavari (päätoim.): The Merck Index, s. 610. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 978-0-911910-12-4 (englanniksi)
  4. ↑ PubChem: C.I. Acid Red 91 pubchem.ncbi.nlm.nih.gov. Viitattu 9.11.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Nicholas Eastaugh, Valentine Walsh, Tracey Chaplin, Ruth Siddall: Pigment Compendium, s. 157. Routledge, 2008. ISBN 9781136373923 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 8.11.2024. (englanniksi)
  6. ↑ John D. Bancroft: Theory and Practice of Histological Techniques, s. 126. Elsevier, 2008. ISBN 978-0-443-10279-0 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 8.11.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]