Eosiini Y

Eosiini Y
Tunnisteet
IUPAC-nimi Dinatrium-2-(2,4,5,7-tetrabromi-3-oksido-6-oksoksanthen-9-yyli)bentsoaatti
CAS-numero 548-26-5
PubChem CID 11048 ja 2723833
SMILES C1=CC=C(C(=C1)C2=C3C=C(C(=O)C(=C3O
C4=C(C(=C(C=C24)Br)[O-])Br)Br)Br)C(=O)[O-].[Na+].[Na+]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C20H6Br4O5Na2
Moolimassa 691,828 g/mol
Sulamispiste 295,5 °C °C[1]
Tiheys 1,018 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 40 g/l[2]

Eosiini Y (C20H6Br2N2O9Na2) eli Acid Red 87 on ksanteenirakenteinen aromaattinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa väriaineena.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa eosiini Y on punaista tai ruskehtavaa kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee veteen ja kohtalaisesti esimerkiksi etanoliin, asetonitriiliin ja dimetyylisulfoksidiin. Aineen laimeilla liuoksilla on vihreä fluoresenssi.[1][2][3][4]

Eosiini Y:tä valmistetaan bromaamalla fluoreskeiiniä ja muodostamalla natriumsuola.[2][3] Ensimmäisen kerran yhdistettä valmisti Heinrich Caro vuonna 1871[5].

Mikroskopialevyjen värjäämiseen käytettävää eosiini Y-liuosta

Eosiini Y:tä voidaan käyttää mikroskopiassa niin sytoplasman kuin tumien, fibriinin ja eosinofiilien värjäämiseen. Usein sitä käytetään yhdessä atsuuri B:n kanssa tai hematoksyliinin vastaväriaineena. Yhdistettä käytetään myös paperin ja tekstiilien värjäykseen sekä kosmetiikassa. Eosiini Y:n ja alumiinin tai lyijyn kompleksit ovat taiteilijavärejä.[2][3][4][6][7] Orgaanisen kemian synteeseissä yhdistettä käytetään esimerkiksi singlettihapen tuottamiseen hapetusreaktioissa ja radikaalireaktioiden fotoinitiaattorina[1].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Nicolas Diercxsens: "Eosin Y", teoksessa e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2017. Teoksen verkkoversio Viitattu 13.11.2024.
  2. ↑ a b c d Floyd J. Green: The Sigma-Aldrich Handbook of Stains, Dyes, and Indicators, s. 304–305. Aldrich Chemical Company, 1990. ISBN 0-941633-22-5 (englanniksi)
  3. ↑ a b c Susan Budavari (päätoim.): The Merck Index, s. 610. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 978-0-911910-12-4 (englanniksi)
  4. ↑ a b R. W. Sabnis: Handbook of Biological Dyes and Stains, s. 173. John Wiley & Sons, 2010. ISBN 978-0-470-58623-5 (englanniksi)
  5. ↑ Nicholas Eastaugh, Valentine Walsh, Tracey Chaplin, Ruth Siddall: Pigment Compendium, s. 157. Routledge, 2008. ISBN 9781136373923 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.11.2024). (englanniksi)
  6. ↑ Ute Schmidt & Erik K. W. Schulte: "Stains, Microscopic", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
  7. ↑ Eosiini Coloria.net. Viitattu 13.11.2024.