Epäsovun moskeijan hävitys

Jumalan lähettilään elämäkerta

Sirat rasul Allah
Abd al-Muttalib
ʿAbdullah ibn ʿAbdul-Muṭṭalib
Amina (Muhammedin äiti)
Norsun vuosi (Muhammed)
Bahira
Profeetta Muhammedin taivasmatka
Kuun halkaisemisen ihme
Muhammedin ihmeteot
Saatanalliset jakeet
Hidžra (islam) 622
Medinan perustuslaki 622
Badrin taistelu 624
Uhudin taistelu 625
Vallihautasota 627
Banu Quraizan joukkomurha 627
Khaibarin taistelu 628
Mekan valloitus 630
Epäsovun moskeijan hävitys 630
Muhammedin jäähyväissaarna 632
Muhammedin vaimot
Muhammedin omistukset

Epäsovun moskeijan (arab. مسجد الضرار‎, masjid al-dirar) hävitys oli profeetta Muhammedin määräämä moskeijan tuhopoltto, joka islamilaisen perimätiedon mukaan tapahtui vuonna 630 lähellä Medinaa sijaitsevassa Qubassa.[1] Ibn Ishaq kertoo tapahtumasta Muhammed-elämäkerrassaan ja liittää sen Koraanin jakeisiin 9:107–110.[2] Ibn Ishaqin alkuperäinen kuvaus 700-luvulta on kadonnut, mutta Ibn Hisham on kopioinut sen teokseensa 800-luvun alussa. Al-Tabari kertoo sen samaten Ibn Ishaqiin nojautuen 900-luvun alussa.[3]

Ihmisiä täynnä olleen moskeijan tuhopoltto johtui siitä, että Muhammed piti moskeijan käyttäjiä vihollisinaan.[1]

Epäsovun moskeija

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibn Ishaq kertoo, että epäsovun moskeijan rakentajat olivat tulleet Jumalan lähettilään luo Medinaan.[4] He kertoivat rakentaneensa moskeijan, jotta vaivaiset ja köyhät voisivat käyttää sitä sateisina ja talvisina päivinä. Työmiehet pyysivät Muhammedia tulemaan paikan päälle ja rukoilemaan siellä heidän puolestaan. Jumalan lähettiläs kertoi olevansa kiireinen mutta lupasi tulla myöhemmin. Ollessaan jälkeenpäin lähellä tienoota, hän kutsui luokseen Malik ibn ad-Dukhshumin ja Ma'n ibn Adin ja tai hänen veljensä Asimin. Hän käski heitä: ”menkää moskeijaan, jonka rakentajat ovat väärämielisiä. Tuhotkaa ja polttakaa se!”[4]

Miehet lähtivät kiireesti liikkeelle. Kun he saapuivat Salim ibn Aufin alaheimon, Malikin suvun, alueelle, Malik sanoi hakevansa tulta perheensä luota. Hän sai perheeltään palmukepin, jonka hän sytytti. Sitten miehet juoksivat ihmisiä täynnä olevaan moskeijaan ja sytyttivät sen tuleen. [4]

Koraanin ilmoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tätä koskien laskeutui Koraanin ilmoitus Katumuksen suurassa (9:107–110):[4]

(107) Ja on niitä, jotka ovat rakentaneet temppelin saadakseen aikaan pahennusta ja epäuskoa ja epäsopua uskovaisten keskuudessa, väijytyspaikan niille, jotka ennen ovat taistelleet Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan. Ja totisesti he tulevat vannomaan: »Me tarkoitimme vain hyvää.» Mutta Jumala todistaa, että he totisesti ovat valehtelijoita. (108) Älä milloinkaan esiinny siinä temppelissä. Temppeli, joka ensimmäisestä päivästä alkaen perustettiin Jumalan kunnioitukselle, ansaitsee totisesti paremmin, että sinä siinä esiinnyt. Siinä on miehiä, jotka halajavat tulla puhdistetuiksi, ja Jumala rakastaa puhtaita. (109) Kumpi on parempi, sekö, joka on laskenut perustuksensa Jumalaan ja Hänen mielisuosioonsa, vai sekö, joka on laskenut perustuksensa luhistuvalle partaalle, niin että se hänen kanssaan sortuu helvetin tuleen? Jumala ei ohjaa väärämielisiä ihmisiä. (110) Ja rakennus, jonka he ovat rakentaneet, ei ole heidän sydämiensä epäilyä poistava ennen kuin Jumala murtaa heidän sydämensä, sillä Jumala on kaikkitietävä, viisas.[4]

  • al-Tabari: The History of al-Tabari, vol. IX, The Last Years of the Prophet. Translated and annotated by Ismail K. Poonawala. University of New York Press, 1990. Teoksen verkkoversio.
  • Buhl, Frants: Das Leben Muhammeds. 2. painos. Quelle & Meyer, 1955. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume. Oxford University Press, 1955. Teoksen verkkoversio.
  • Ibn Hisham: Profeetta Muhammedin elämäkerta (suom, Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9
  • Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
  1. a b Buhl 1955, s. 329
  2. Ibn Ishaq, 1955, s. 609
  3. Al-Tabari, 1990, s. 60–61
  4. a b c d e Ibn Hisham, 1999, 426