Erik Tawaststjerna | |
---|---|
Tawaststjerna vuonna 1952 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 10. lokakuuta 1916 Mikkeli |
Kuollut | 22. tammikuuta 1993 (76 vuotta) Helsinki |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
Oppilaat | Eero Tarasti |
Tutkimusalue | musiikkitiede |
Tunnetut työt | Jean Sibelius 1–5 |
Palkinnot |
Henrik Steffens-palkinto (1981) Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinto (1989) |
Erik Werner Tawaststjerna (10. lokakuuta 1916 Mikkeli – 22. tammikuuta 1993 Helsinki) oli suomalainen musiikintutkija, pianisti ja kriitikko, joka työskenteli Helsingin yliopiston musiikkitieteen professorina sekä Helsingin Sanomien musiikkikriitikkona.[1] Hänet tunnetaan parhaiten Jean Sibeliuksen tutkijana ja viisiosaisen Sibelius-elämäkerran kirjoittajana.
Erik Tawaststjerna kuului Tawaststjernan aatelissukuun, josta on noussut lukuisia sotilas- ja hallintomiehiä sekä kulttuurivaikuttajia. Hänen isänsä Ilmari Tawaststjerna (1879–1932) oli Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori. Erik Tawaststjerna opiskeli aluksi matematiikkaa Rolf Nevanlinnan johdolla mutta päätti sitten suuntautua konserttipianistin uralle. Hän opiskeli vuosina 1937–1944 pianonsoittoa Sibelius-Akatemiassa (vuoteen 1939 saakka Helsingin konservatorio) sekä ulkomailla, opettajinaan muiden muassa Heinrich Neuhaus ja Alfred Cortot. Ensikonserttinsa hän piti Helsingissä vuonna 1943.
1950-luvun aikana Tawaststjerna siirtyi vähitellen pianistista musiikkitieteilijäksi ja erikoistui Jean Sibeliuksen tutkimiseen. Hän väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1960 Sibeliuksen pianosävellyksiä käsittelevällä väitöskirjalla, ja samana vuonna hänet valittiin yliopiston musiikkitieteen professoriksi. Hän hoiti tätä professuuria vuoteen 1983 ja toimi vuosina 1977–1983 myös Suomen Akatemian tutkijaprofessorina. Yliopistouransa ohella Tawaststjerna kuului merkittävimpiin suomalaisiin taidemusiikin arvostelijoihin, ja hän kirjoitti arvosteluja muiden muassa Helsingin Sanomiin vuosina 1957–1989. Hän oli myös kansainvälisesti tunnettu luennoitsija ja musiikkikilpailujen tuomari.
Tawaststjernan tieteellinen päätyö on viisiosainen Jean Sibeliuksen elämäkerta. Tämä jättiläistyö vei häneltä yli kaksi vuosikymmentä (1965–1988) ja toi hänelle kaikkien aikojen ensimmäisen Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 1989. Tawaststjerna kirjoitti suurteoksensa ruotsiksi, mutta se julkaistiin ensin suomeksi; teos on käännetty myös englanniksi ja venäjäksi. Elämäkertasarjan lisäksi hän julkaisi Sibeliuksesta lukuisia muita teoksia sekä käsitteli tätä suosituissa radio- ja televisioesitelmissään. Toinen Tawaststjernan intohimo oli venäläinen musiikki: hän julkaisi teoksen Sergei Prokofjevista ja suunnitteli pitkään Dmitri Šostakovitšin elämäkertaa, mutta se jäi häneltä toteuttamatta.
Tawaststjernan puoliso vuodesta 1942 oli ruotsin kielen lehtori Carmen Tawaststjerna; pianisti Erik T. Tawaststjerna on heidän poikansa.[2]