Eteläsaarenpiopio | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
Heimo: | Kuhankeittäjät Oriolidae |
Suku: | Piopiot Turnagra |
Laji: | capensis |
Kaksiosainen nimi | |
Turnagra capensis |
|
Alalajit | |
|
|
Katso myös | |
Eteläsaarenpiopio Wikispeciesissä |
Eteläsaarenpiopio (Turnagra capensis) eli aiemmalta nimeltään piopio[2] oli kuhankeittäjien heimoon kuulunut Uuden-Seelannin kotoperäinen varpuslintu, joka kuoli sukupuuttoon 1900-luvulla.
Eteläsaarenpiopiot elivät Uuden-Seelannin Eteläsaarella, nimialalaji capensis itse pääsaarella ja pienikokoisempi minor läheisellä Stephens Islandilla. Niiden sanotaan olleen yleisiä aina vuoteen 1863 saakka, minkä jälkeen kanta alkoi huveta jyrkästi, ja laji oli vähälukuinen jo 1880-luvulla. Viimeinen näyte on ammutusta yksilöstä vuodelta 1902, minkä jälkeen lajista on lukuisia enemmän tai vähemmän varmoja havaintoja, joista viimeinen tehtiin 1963. Lajin turmioksi koituivat eurooppalaisten tuomat kissat ja rotat, joista ensin mainitut söivät täysikasvuisia lintuja ja poikasia, viimeksi mainitut munia ja poikasia. Myös ihmisen aiheuttamaa elinympäristön tuhoutumista tapahtui jonkin verran.
Maailman museoissa on säilynyt 12 näytettä, joista tyyppinäyte on Torontossa Royal Ontario Museumissa.
Lajin elinympäristöä oli luonnonvaraisten metsien alikasvos.
Laji oli kaikkiruokainen.