Ethan Allen

Ethan Allen
Henkilötiedot
Syntynyt21. tammikuuta 1738
Litchfield, Connecticut, Brittiläinen Amerikka
Kuollut12. helmikuuta 1789 (51 vuotta)
Burlington, Vermontin tasavalta
Muut tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Ethan Allen (21. tammikuuta 1738 Litchfield, Connecticut, Brittiläinen Amerikka – 12. helmikuuta 1789 Burlington, Vermontin tasavalta) oli amerikkalainen uudisraivaaja ja Yhdysvaltain vapaussodan sotilas. Hän oli Vermontin itsenäisyyden puuhamiehiä.[1][2][3]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taisteltuaan ranskalais- ja intiaanisodassa Allen asettui asumaan luultavasti vuonna 1769 kiistanalaiselle New Hampshire Grants -alueelle (nykyisen Vermontiin), jota New Yorkin ja New Hampshiren siirtokunnat vaativat. Hänestä tuli siellä lopulta johtaja kansanliikkeelle, joka kieltäytyi tunnustamasta New Yorkin lainkäyttövaltaa alueella ja vaati alueen järjestämistä erilliseksi siirtokunnaksi. Noin vuonna 1771 hänet asetettiin "Green Mountain Boys" -miliisijoukon johtoon, joka oli järjestäytynyt vastustamaan aseellisesti New Yorkin viranomaisia. Hänet julistettiin lainsuojattomaksi, ja New Yorkin kuvernööri William Tryon tarjosi 150 puntaa hänen vangitsemisestaan.[1][2][3]

Pian Amerikan vapaussodan puhkeamisen jälkeen Allen valloitti miliisinsä ja Connecticutin joukkojen komentajana Ticonderogan linnoituksen briteiltä 10. toukokuuta 1775, ja vaati sen komentajaa - Allenin itsensä vahvistamattoman kertomuksen mukaan - antautumaan "Suuren Jehovan ja mannermaakongressin nimissä". Seth Warnerin korvattua heinäkuussa 1775 Allen "Green Mountain Boysin" komentajana, Allen liittyi vapaaehtoisena kenraali Philip Schuylerin joukkoihin ja myöhemmin pienen sotajoukon kanssa kenraali Richard Montgomeryn epäonnistuneelle sotaretkelle Kanadaan. 25. syyskuuta 1775 Allen joutui brittien vangiksi Montrealin lähellä yritettyään uhkarohkeasti valloittaa kaupungin. Hän oli vankina Falmouthissa, Englannissa, Halifaxissa, Nova Scotiassa ja New Yorkissa, kunnes hänet vapautettiin vankeinvaihdossa 6. toukokuuta 1778. Vapautumisensa jälkeen mannermaakongressi nimitti hänet everstiksi, mutta hän ei palvellut sodassa vapautumisensa jälkeen.[1][2][3]

Allen jatkoi vapauduttuaan Vermontin miliisin prikaatikenraalina New Yorkin vastustamista ja kävi vuosina 1779-1783 veljensä Ira Allenin ja useiden muiden kanssa epäsuoria neuvotteluja Kanadan kuvernöörin Frederick Haldimandin kanssa, joka toivoi saavansa vermonilaiset brittien puolelle. Allen näyttää vakuuttaneen Haldimandin asiamiehelle, että "teen kaikkeni, jotta tästä osavaltiosta tulisi brittiläinen provinssi". Maaliskuussa 1781 hän kirjoitti kongressille: "Olen yhtä päättäväisesti päättänyt puolustaa Vermontin itsenäisyyttä kuin kongressi Yhdysvaltain itsenäisyyttä, ja mieluummin kuin epäonnistun, vetäydyn urheiden Green Mountain Boysin kanssa vuoriston autioihin luoliin ja käyn sotaa ihmisluontoa vastaan." Allen muutti Burlingtoniin vuonna 1787 ja kuoli siellä. Hän oli Vermontin lainsäädäntöelimen jäsen ja myös erityisedustaja kongressissa, jossa hän lopulta onnistui saamaan Vermontin tunnustetuksi itsenäiseksi valtioksi. Hän kirjoitti teokset Narrative of Colonel Ethan Allen's Captivity (1779), joka on Amerikan vallankumouksen "vankeuskirjallisuuden" kuuluisin teos; A Vindication of the Inhabitants of Vermont to the Government of New York and their Right to form an Independent State (1779); ja kristinuskon vastaisen deistis-filosofisen teoksen Reason, the Only Oracle of Man; or A Compendious System of Natural Religion, Alternately adorned with Confutations of a Variety of Doctrines incompatible with it (1784).[1][2][3]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Ethan Allen Encyclopedia Britannica. 2024. Viitattu 13.2.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Ethan Allen Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 13.2.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Ethan Allen Appletons' cyclopædia of American biography. 1900. Viitattu 13.2.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]