Eugenio (elokuva)

Eugenio
Voltati Eugenio
Ohjaaja Luigi Comencini
Käsikirjoittaja Luigi Comencini
Massimo Patrizi
Säveltäjä Fiorenzo Carpi
Leikkaaja Nino Baragli
Tuotantosuunnittelija Paola Comencini
Lavastaja Paola Comencini[1]
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Ranska
Tuotantoyhtiö Les Films du Losange
Levittäjä Gaumont
Ensi-ilta 1980
Kesto 105 minuuttia
Alkuperäiskieli italia
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Eugenio (Voltati Eugenio) on Luigi Comencinin ohjaama italialais-ranskalainen draamakomediaelokuva vuodelta 1980. Vanhempien riitaista ja vastuutonta avioliittoa kuvataan takaumina sukulaisilta toisille siirreltävän kymmenvuotiaan Eugenio-pojan näkökulmasta.

Idea ja juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luigi Comencini sai ajatuksen elokuvaan tehdessään tv-dokumenttiaan L’amore in Italia (1978), jossa hän jututti italialaisia pariskuntia. Häntä alkoi kiinnostaa teema lasten hankinnasta ja sen jälkeisestä avioerosta. Vaikutteita tuli myös eräästä hirtehisestä kohtauksesta vähän tunnetussa Chaplin-komediassa, jossa päähenkilö yrittää lohduttaa itkevää vauvaa, mutta heittääkin sen yhtäkkiä vain ulos ikkunasta.[2]

Eugenion alussa poikaa ollaan jälleen kerran viemässä asuinpaikasta toiseen, kuljettajana muuan isän kaveri nimeltä Baffo. Kun Baffo hermostuu Eugenion temppuiluun autoradiolla, hän vain yhtäkkiä komentaa pojan ulos autosta keskellä tyhjää maaseutua ja jatkaa matkaa yksin. Tästä muodostuu elokuvan kehyskertomus, jossa poikaa etsitään koko päivän ajan, kunnes hänet lopulta löydetään eräältä maatilalta, jonne hän on jäänyt seuraamaan vasikan syntymää. Takaumin kerrotaan pojan vaiheita äidin raskausajasta alkaen nykyhetkeen, vuosia molempien isovanhempien, isän yläluokkaisten ja äidin liberaalimpien vanhempien luona. Riitelevät vanhemmat muun muassa unohtavat pienen poikavauvansa junaan. Tarinan loppu jää avoimeksi: kun sukulaiset löytävät pojan maatilan navetasta, he kiinnittävätkin ihastuneina huomionsa vastasyntyneeseen vasikkaan, ja poika häipyy taas kenenkään huomaamatta kaukaisuuteen navetan takaovesta, seuranaan maatilan koira. Lähdön huomaa vaivihkaa vain poikaa ymmärtävä Baffo.[2][3]

Rooleissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Dalila Di Lazzaro … äiti Fernanda  
 Saverio Marconi … isä Giancarlo  
 Francesco Bonelli … Eugenio  
 Carole André … Milena  
 Bernard Blier … isoisä Eugenio  
 Dina Sassoli … isoäiti Anna  
 Gisella Sofio … isoäiti Edvige  
 José Luis de Villalonga … Tristano  
 Memè Perlini … Baffo 

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva tuotti David di Donatello -palkinnon musiikistaan säveltäjä Fiorenzo Carpille. Myös Luigi Comencini oli ehdolla parhaan ohjauksen kategoriassa.[4]

Elokuva esitettiin Suomessa Yle TV2:n ohjelmistossa joulukuussa 1982. Helsingin Sanomien Mikael Fränti piti sitä hieman pinnallisena ja sekoilevana mutta miellyttävänä katsomiskokemuksena. Hänen mielestään tarina ei aivan onnistu yrityksissään sovittaa kaoottiseen perhetarinaan 1970-luvun poliittisia aatteita feminismistä maolaisuuteen.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lane, John Francis: Obituary: Luigi Comencini. The Guardian, 9.4.2007. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b De Luca, Giovanna: ”Fable and Reality in Comencini’s Voltati Eugenio”, Italica, vol. 82, No. 2 (Summer, 2005), s. 210–221. American Association of Teachers of Italian, 2005. Pysyvä osoite JSTOR-palvelussa (vaatii tilauksen) (viitattu 22.2.2024). (englanniksi)
  3. ↑ Marchiori, Elisabetta & Goisis, Pietroroberto & Mari, Massimode: From Father to Son: Adolescence and the Relationship Between Fathers and Sons Seen Through Two Generations of Italian Film Directors. Psychoanalytic Inquiry, Sep/Oct 2007, qqq. 27. vsk, nro 4. Artikkelin html-versio (vaatii tilauksen). Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Hakutulos "voltati eugenio" daviddidonatello.it. Viitattu 22.2.2024.
  5. ↑ Fränti, Mikael: Perhekarusellia italialaisittain. Helsingin Sanomat, 19.12.1982, s. 71. Näköislehti (maksullinen).