Eurasier | |
---|---|
Avaintiedot | |
Alkuperämaa | Saksa[1] |
Määrä | Suomessa rekisteröity 1 601 (2020)[2] |
Rodun syntyaika | 1960-luku |
Alkuperäinen käyttö | seurakoira[1] |
Nykyinen käyttö | seurakoira[1] |
Elinikä | 12–15 vuotta |
Muita nimityksiä | eukku[3], Eurasian, eurásico |
FCI-luokitus |
ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat alaryhmä 5 Aasialaiset pystykorvat ja sukulaisrodut #291[1] |
Ulkonäkö | |
Paino |
uros 23–32 kg (ihanne 26 kg) narttu 18–26 kg (ihanne 22 kg)[1] |
Säkäkorkeus |
uros 52–60 cm (ihanne 56 cm) narttu 48–56 cm (ihanne 52 cm)[1] |
Väritys | mikä tahansa paitsi puhtaan valkoinen ja valkokirjava[1] |
Eurasier on saksalainen pystykorvainen koirarotu, joka on kehitetty roturisteytyksillä 1960-1970-luvuilla. Rodun nimi viittaa sen osin eurooppalaiseen ja osin aasialaiseen alkuperään.[4] Eurasier on seurakoira, joka kuuluu pystykorvaisten ja alkukantaisten koirien FCI-roturyhmään 5[1].
Eurasier on keskikokoinen ja tasapainoisesti rakentunut koira. Sillä on keskipitkä karhea karva ja tiheä pohjavilla. Urosten säkäkorkeus on 52–60 cm, ihanteellinen säkäkorkeus on 56 cm. Narttujen säkäkorkeus on 48–56 cm, kun ihanteellinen koko on 52 cm. Rungon pituus on hieman suurempi kuin säkäkorkeus.[1]
Eurasier voi olla melkein minkä värinen tahansa. Vain valkoinen ja valkokirjava eivät ole rotumääritelmässä hyväksyttyjä. Yleisimpiä värejä ovat soopeli sekä punaisen sävyt. Suomessa harvinaisempia värejä ovat sudenharmaa, kokomusta ja riistavärinen.[1][5]
Eurasier on itsevarma, rauhallinen ja sillä on korkea ärsytyskynnys. Se on pidättyväinen vieraita kohtaan, mutta aggressiivisuus ei kuulu rodun luonteenpiirteisiin.[1] Eurasier ei hauku turhaan. Se soveltuu hyvin seurakoiraksi kaupunkiasuntoon ja perheeseen jossa on lapsia.[5]
Eurasier vaatii johdonmukaista ja ymmärtäväistä kasvatusta, eikä sillä ole usein kovin suurta miellyttämisenhalua. Se tarvitsee monipuolista liikuntaa.[1][5]
Eurasier on suhteellisen helppo koulutettava. Niiden kanssa haarastetaan muun muassa näyttelyitä, tokoa, jäljestystä ja agilityä.[5] Rotumääritelmän mukaan eurasierilla ei ole riistaviettiä, mutta sitä kuitenkin esiintyy joillain yksilöillä[1][5].
Rotu ei sovi pelkäksi ulkokoiraksi, vaan se vaatii jatkuvan kiinteän yhteyden perheeseensä kehittyäkseen luonteeltaan rodunomaiseksi.[1] Toisin kuin esimerkiksi chow chow, eurasier tottelee kaikkia perheenjäseniä, eikä valitse vain yhtä isäntää[6].
Rodun alkuperä juontuu Saksan Weinheimiin, jossa Julius Wipfel, Charlotte Baldamus ja pieni ryhmä muita innokkaita halusi luoda rodun, jossa yhdistyisivät chow chow'n ja wolfspitzin parhaat ominaisuudet. Vuonna 1960 syntyi ensimmäinen chow chow'n ja wolfspitzin risteytys. Tätä uutta rotua kutsuttiin wolfchowksi.[7] Yhdistelmä haluttiin kuitenkin erottaa selvemmin alkuroduistaan. Se risteytettiin samojedinkoiran kanssa vuonna 1972. Lisäksi samana vuonna wolfspitz-uroksen kanssa risteytettiin punainen chow chow -narttu.[4]
FCI ja saksalainen rotukoirajärjestö VDH (Verbrand für das Deutsche Hundewesen e.V. Sitz Dortmund) tunnustivat eurasierin omaksi rodukseen vuonna 1973, ja eurasier sai ensimmäisen virallisen rotumääritelmänsä.[4] Ensimmäiset eurasierit tuotiin Suomeen vuonna 1989 Saksasta[8].
Eurasierilla esiintyviin sairauksiin ja kasvuhäiriöihin kuuluvat muun muassa lonkka- ja kyynärnivelen kasvuhäiriöt, silmäsairaudet ja patellaluksaatio. Lisäksi rodulla on havaittu kilpirauhasen vajaatoimintaa (hypotyreoosi), haiman vajaatoimintaa sekä DWLM-häiriötä (Dandy-Walker-Like-Malformation).[9]
Lonkkanivelen kasvuhäiriöiden ja perinnöllisten silmäsairauksien osalta eurasier kuuluu Pevisaan (Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma).[9]
Turkki harjataan noin kerran viikossa. Metallikampa on paras apuväline. Turkki pestään tarvittaessa, ja se kannattaa kuivata hiustenkuivaimella.[10]