Falchion on jalkaväen yksiteräinen, viiltoihin ja raskaisiin lyönteihin soveltuva yhden- tai kahdenkäden miekka, joka on juuresta kapeampi ja levenee terän kärkeä kohti. Kärjessä saattoi myös olla pieni ohut pistin. Ylellisimmissä malleissa oli myös väistin ja ponsi, mutta alempiluokkaisten miekassa ei välttämättä ollut kumpaakaan. Tätä miekkatyyppiä käytettiin eniten Skotlannissa ja Irlannissa, mutta sitä on myös esiintynyt muuallakin Euroopassa, kuten Ranskassa. Sitä käytettiin erityisesti 1000–1200-luvuilla. Aseen nimi tulee latinan kielen sanasta falx, ’sirppi’. Pituudeltaan falchion on vajaan metrin mittainen ja paino noin kaksi kiloa.