Fatao

Fatao
Ylhäällä vasemmalla kännykkämasto ja vesitorni, oikealla patorakennelma ja alhaalla paikallinen juhlapäivä.
Ylhäällä vasemmalla kännykkämasto ja vesitorni, oikealla patorakennelma ja alhaalla paikallinen juhlapäivä.

Fatao

Koordinaatit: 14°19′32″N, 9°31′54″W

Valtio Mali
Alue Kayesin alue
Piiri Diéman piiri
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi kaupunkikunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 400 km²
Väkiluku (2009) 8 300












Fatao on kaupunkikunta ja sen keskustaajama Kayesin alueen Diéman piirissä Malissa. Se sijaitsee Kaartan alueella[1] 60 kilometriä Diémasta maanteitse lounaaseen. Kunnassa on 8 300 ja keskustaajamassa 5 600 asukasta (vuonna 2009)[2].

Maantiede ja ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fataon kunnan pinta-ala on arviolta 400 neliökilometriä[1]. Se rajoittuu pohjoisessa, idässä ja lännessä Diéman piirin Lambidoun ja etelässä Kitan piirin Guémoukouraban kuntiin[3]. Kunnan itäosa on pinnanmuodostukseltaan hyvin epätasaista. Ylänköjä ovat Fataoguidé, Koussourouguidé, Bambéguidé, Bembaguidé, Togoniguidé ja Founouguidé. Tärkeimmät vesistöt ovat Fatao Wassa ja Bambé, jotka sadekaudella täyttävät Fataon patoaltaan.[4]

Seutu kuuluu Sahelin vyöhykkeeseen. Vuotuinen sademäärä on 400–800 millimetriä. Lämpötila vaihtelee 15 ja 45 asteen välillä. Sadekausi kestää heinäkuusta lokakuuhun. Kasvillisuus on pensas- ja metsäsavannia.[4]

Asutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin Diangounté Camaran arrondissementtiin kuulunut[1] Fataon kunta on perustettu Malin desentralisaatiouudistuksen yhteydessä vuonna 1996. Sen syntyvaiheisiin liittyy konflikti muutaman kilometrin päässä sijaitsevan Lambidoun asukkaiden kanssa.[5]

Kuntaan kuuluvat Fataon, Diabiran ja Mountan Soninkén taajamat (quartier), Gourdyn ja Kaïmpon kylät (village) sekä yhdeksän pikkukylää (hameau)[6]. Kaupungin statuksestaan huolimatta kunta ei poikkea mitenkään maaseudusta[7]. Asukkaat ovat etupäässä soninkeja, bambaroita, fulbeja ja maureja. Väestö on hyvin nuorta ja maastamuutto yleistä.[8] Arviolta 12 % fataolaisista asuu ulkomailla, varsinkin Ranskassa[9].

Liikenne, talous ja palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan liikenneyhteydet ovat huonot varsinkin sadeaikaan. Yleisimpiä liikennevälineitä ovat moottoripyörät, hevoskärryt ja polkupyörät. Kunnassa on Orangen ja Malitelin matkapuhelinverkot.[10]

Seudun pääelinkeino on maanviljely. Tärkeimmät viljelykasvit ovat durra, hirssi, maissi, riisi, maapähkinä ja pavut. Myytäväksi kasvatetaan tupakkaa ja väri-indigoa. Karjanhoidon merkitys ei Fataossa ole kovin suuri. Kotieläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet, aasit ja hevoset. Kaupankäynti keskittyy elintarvikkeisiin, karjaan ja tupakkaan.[11] Ulkomailla työskentelevät fataolaiset lähettävät rahaa perheilleen ja rahoittavat yhteisiä hankkeita. Heidän varoillaan on rakennettu suuri osa kunnan palveluista.[12]

Fataon alakoulu on perustettu vuonna 1998 ja yläkoulu 2008. Kylässä on myös kaksi yksityistä koraanikoulua, joilla ei ole omia tilojaan. Fataon vuonna 1992 avattu sairastupa muutettiin vuonna 2007 kunnalliseksi terveyskeskukseksi. Sen henkilökuntaan kuuluvat koulutettu lääkäri, sairaanhoitaja, kaksi kätilöä ja farmaseutti. Taajamassa on myös apteekki ja ambulanssi potilaiden siirtämiseksi Diéman poliklinikalle. Muita julkisia rakennuksia ovat kunnantalo, kaksi moskeijaa, vierastalo, hallintorakennus, opettajien asuntola ja rakenteilla oleva torialue. Vesihuoltoon liittyneet ongelmat ratkaistiin vuonna 2007 rakennetun vesitornin ja kymmenen vesipostin avulla. Muissa taajamissa ja kylissä on alakoulut ja eräitä terveyspalveluja.[13]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Diallo, s. 77.
  2. ↑ 4ème Recensement Général de la Population et de l’Habitat du Mali (RGPH). Resultats definitifs. Tome 0: Repertoire des villages instat-mali.org. 2013. Arkistoitu 7.1.2017. Viitattu 5.5.2018.
  3. ↑ Mali - Région de Kayes: Carte de référence reliefweb.int. Viitattu 5.5.2018.
  4. ↑ a b Diallo, s. 77–78.
  5. ↑ Diallo, s. 71–72.
  6. ↑ Diallo, s. 37.
  7. ↑ Diallo, s. 14, 72.
  8. ↑ Diallo, s. 79–80.
  9. ↑ Diallo, s. 84.
  10. ↑ Diallo, s. 79.
  11. ↑ Diallo, s. 80–83.
  12. ↑ Diallo, s. 113–135.
  13. ↑ Diallo, s. 56–61.