Fleroksasiini
| |
| |
Fleroksasiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 6,8-difluori-1-(2-fluorietyyli)-7-(4-metyylipiperatsin-1-yyli)-4-oksokinoliini-3-karboksyylihappo | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C17H19N3F3O3 |
| Moolimassa | 368,344 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 95–100 %[1] |
| Proteiinisitoutuminen | 32 %[1] |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | 9–15 tuntia[1] |
| Ekskreetio | renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | oraalinen, intravenoosi |
Fleroksasiini (C17H18N3O3F3) on fluorokinoloneihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä on käytetty lääketieteessä antibioottina, mutta se on vedetty pois markkinoilta haittavaikutuksiensa vuoksi.
Ominaisuudet ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fleroksasiinin antibioottiset ominaisuudet perustuvat muiden fluorokinolonien tavoin bakteerien DNA-gyraasi- ja topoisomeraasi IV-entsyymien toiminnan estoon. Tällöin bakteerit eivät kykene jakautumaan. Kirjoltaan lääkeaine on laaja ja tehoaa useisiin grampositiisiin bakteereihin ja erityisesti gramnegatiivisiin ensterobakteereihin. Fleroksasiini annostellaan tablettina ja ruiskeena suoneen. Sitä on käytetty hengitystieinfektioiden, virtsatulehdusten, ihoinfektioiden ja niveltulehdusten hoidossa. Lääkeaine vedettiin markkinoilta Euroopassa 1990-luvun lopussa ja Japanissa 2000-luvulla.[1][2]
Haittavaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fleroksasiini voi aiheuttaa huonovointisuutta, valoherkkyyttä, ja erityisesti keskushermostoperäisiä oireita kuten unettomuutta, huimausta, harhanäkyjä ja pääkipua.[1][2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 2180–2190. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.6.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 316. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7 Teoksen verkkoversio (viitattu 20.6.2020). (englanniksi)
- ↑ William R. Bowie, Valerie Willetts, Peter J. Jewesson: Adverse reactions in a dose-ranging study with a new long-acting fluoroquinolone, fleroxacin. Antimicrobial Agents and Chemotherapy, 1989, 33. vsk, nro 10, s. 1778–1782. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.6.2020. (englanniksi)