Flufenatsiini

Flufenatsiini
Flufenatsiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
2-[4-[3-[2-(trifluorimetyyli)-
10H-fenotiatsin-10-yyli]propyyli]-
piperatsin-1-yyli]etanoli
Tunnisteet
CAS-numero 69-23-8
ATC-koodi N05AB02
PubChem CID 3372
DrugBank APRD00633
Kemialliset tiedot
Kaava C22H26N3F3OS 
Moolimassa 437,523 g/mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 40–50 %
Metabolia hepaattinen
Puoliintumisaika 15–30 h
Ekskreetio biliaarinen/fekaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus

reseptilääke

Antotapa oraalinen, intramuskulaarinen

Flufenatsiini on tyypillinen antipsykoottinen lääke eli neurolepti, joka tuli markkinoille vuonna 1959. Flufenatsiinia käytetään muun muassa skitsofrenian, vaikeiden psykoosien ja akuuttien maanisten vaiheiden hoidossa bipolaarista mielialahäiriötä sairastavilla. Flufenatsiinia käytetään ennen kaikkea pitkäaikaishoitona.[1]

Flufenatsiini kuuluu fentiatsiiniryhmän piperatsiiniluokkaan ja on vaikutukseltaan erittäin voimakas. Flufenatsiini on haloperidolia voimakkaampi ja jopa 50–70 kertaa voimakkaampi kuin klooripromatsiini.

Flufenatsiinia käytetään ensisijaisesti vaikean skitsofrenian hoidossa potilailla, jotka eivät reagoi muihin, yleisemmin käytettyihin skitsofrenialääkkeisiin. Flufenatsiini annostellaan tavallisesti pitkävaikutteisina intramuskulaarisina (lihaksensisäisinä) pistoksina 2–3 viikon välein, ja hoito aloitetaan aina lähes poikkeuksetta sairaalassa, jotta optimaalinen annostus ja mahdolliset haittavaikutukset saadaan tarkasti selville.

Yhden flufenatsiini-injektion vaikutusaika on tavallisesti 3–4 viikkoa.[1]

Farmakokinetiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flufenatsiinilla on oraalisesti tablettimuodossa annosteltuna huono biosaatavuus: 40–50 %, johtuen aineen erilaisesta imeytymisestä elimistöön ja aineen voimakkaasta metabolismista maksassa. Flufenatsiinin eliminaation puoliintumisaika on 15–30 tuntia.

Flufenatsiini jakautuu siihen sitoutuneiden rasvahappojen ja hydrokloridin mukaan kolmeen alaryhmään, joiden tuotenimet ovat:

Flufenatsiini dekanoaatti: Modecate, Prolixin Decanoate, Dapotum D, Anatensol, Fludecate, Siqualone Decanoate. Flufenatsiinidekanoaatti-injektioliuoksessa flufenatsiini on liuenneena seesamiöljyyn.[1]

Flufenatsiini enantaatti: Dapotum Injektion, Flunanthate, Moditen Enanthate Injection, Siqualone Enanthate.

Flufenatsiini hydrokloridi: Prolixin, Permitil, Dapotum, Lyogen, Moditen, Omca, Sediten, Selecten, Sevinol, Siqualone, Trancin.

Flufenatsiini annostellaan tavallisesti intramuskulaarisesti. Aloitusannos on 0,5 mg (yli 60-vuotiaille potilaille aina puolet tästä) jonka jälkeen 5–10 päivän päästä 1 mg, mikäli lääkkeen todetaan auttavan potilasta, ja siitä on tälle enemmän hyötyä kuin haittaa.

Jos lääke on sopiva, annostelua jatketaan kliinisen vasteen mukaan. Tarvittava annostus vaihtelee kuitenkin 0,5–4 mg välillä 2–5 viikon välein, ja on hyvin yksilöllinen. Joissakin tapauksissa, joissa annostus on huomattavan korkea, yli 50 mg, annostusta lisätään varovasti 12,5 mg kerrallaan, pyrkien kuitenkin mahdollisimman pieneen annostukseen. Kerta-annos on kuitenkin maksimissaan 100 mg.

Kuitenkin potilailla jotka ovat olleet herkkiä feniatsiineille tai potilailla joiden voidaan olettaa olevan erityisen alttiita flufenatsiinille ja ekstrapyramidaalisille reaktioille, hoito aloitetaan tavallisesti oraalisesti tablettimuodossa.

Oraaliannosta nostetaan hiljalleen 2,5 mg:sta 15 mg:n vuorokaudessa, ottaen kuitenkin kullekin potilaalle yksilöllisen optimaalisen annoksen joka on tavallisesti 10–15 mg vuorokaudessa. Potilaan totuttua flufenatsiiniin, voidaan varovasti siirtyä oraaliannostuksesta intramuskulaariseen pistokseen.

Annostus verrattuna muihin antipsykootteihin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

12,5 mg flufenatsiinidekanoaattia on ekvivalentti annos 100 mg tsuklopentiksolidekanoaatin tai 20 mg flupentiksolidekanoaatin kanssa.

Sivuvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flufenatsiinin haittavaikutukset ovat hyvin samanlaisia kuin haloperidolilla: niitä ovat mm. lääkkeen dopamiinin vaikutusta salpaavasta vaikutuksesta johtuvat parkinsonismi, vapina ja akatisia. Flufenatsiinin pitkäaikainen käyttö aiheuttaa usein tardiivin dyskinesian, eli kasvojen ja suun, joskus myös vartalon tahdonalaisten lihasten pakkoliikkeisiin. Pitkäaikainen käyttö ja virheellinen annostus voivat johtaa myös hengenvaaralliseen neuroleptioireyhtymään.

Flufenatsiini vaikuttaa myös voimakkaasti ekstrapyramidaalijärjestelmään. Ekstrapyramidaaliset sivuvaikutukset ovat suoraan verrannollisia hoidon kestoon ja annostuksen suuruuteen.

Flufenatsiini aiheuttaa klooripromatsiiniin verrattuna harvemmin sedatiivista vaikutusta tai allergisia hylkimisreaktioita. Flufenatsiinin härmistymistä silmän sarveis- ja verkkokalvoihin on tutkittu, muttei ole tähän mennessä vielä tavattu.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.