Foday Musa Suso
Foday Musa Suso (s. 1950) on gambialainen griootti, koransoittaja ja laulaja.[1][2] Hänen musiikkinsa juuret ovat gambialaisessa kansanmusiikissa, mutta hän on tehnyt yhteistyötä myös lukuisten länsimaisten muusikoiden, kuten Bill Laswellin, Herbie Hancockin ja Philip Glassin kanssa. Tämän yhteistyön merkeissä Suso on fuusioinut länsiafrikkalaista musiikkia minimalismiin, free jazziin ja avant-funkiin.[1] Hän on esiintynyt uransa aikana solistina ja muiden muusikoiden kanssa laajalti eri maanosissa. Susosta tuli ensimmäinen Yhdysvalloissa uran luonut griootti. Hän hallitsee laulun ja koran ohella perinteisten länsiafrikkalaisten rumpujen ja monien muiden instrumenttien soiton.[2]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhainen ura ja Mandingo Griot Society
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suso syntyi mandingoihin kuuluvaan grioottisukuun ja opiskeli varhain koransoittoa sukulaismiestensä johdolla.[1] Hän on koran kehittäneen Jali Madi Wlen Suson jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.[2] 18-vuotiaana Suso lähti Ruotsiin ja pääsi esiintymään solistina Skandinavian alueen ravintoloissa ja baareissa. Hän myös kiersi Euroopassa Tukholmassa tapaamansa ranskalaisen harmonikansoittajan kanssa.[1] Vuodesta 1974 Suso opetti koransoittoa Ghanan yliopiston Afrikan tutkimuksen instituutissa kolmen vuoden ajan.[2] Tänä aikana hän tutustui lyömäsoittaja Adam Rudolphiin. Vuonna 1977 Suso muutti Chicagoon, jossa hän perusti Adam Rudolphin, lyömäsoittaja Hamid Draken ja basisti Joe Thomasin kanssa kokoonpanon Mandingo Griot Society. Yhtyeen ensimmäinen esiintyminen Richard J. Daley Centerissä Chicagon keskustassa sai osakseen runsaasti mediahuomiota, ja Suso sai Illinois Arts Councilin kautta työkseen opettaa afrikkalaista kulttuuria alueen kouluissa. Jo toisen esiintymisensä jälkeen Mandingo Griot Society sai levytyssopimuksen paikalliselta Flying Fish Records -levymerkiltä. Vuonna 1978 ilmestyi ensimmäisenä LP:na Mandingo Griot Society, jossa soitti myös trumpetisti Don Cherry.[1]
Toisena julkaisuna Mandingo Griot Societylta ilmestyi vuonna 1981 Mighty Rhythm. Adam Rudolph muutti Los Angelesiin ja Hamid Drake alkoi keskittyä lähes yksinomaan yhteistyöhönsä saksofonisti Fred Andersonin kanssa. Näin Mandingo Griot Society käytännössä hajosi ja Suso teki paluun soolouralleen.[1]
Yhteistyö Hancockin, Laswellin ja Glassin kanssa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1983 Suso otti yhteyttä Bill Laswelliin, joka kutsui tämän esiintymään Herbie Hancockin levylle Sound-System. Hancock oli niin tyytyväinen tulokseen, että kutsui Suson kiertämään yhtyeensä mukana Yhdysvaltoja[2] ja Japania. Tämän tuloksena syntyi live-LP-julkaisu Village Life.[1] Suso ja Hancock tekivät yhdessä myös vuoden 1984 kesäolympialaisia (Los Angeles) varten "Junku"-kappaleen, joka sisältyi sekä viralliseen olympialaisalbumiin että Hancockin albumiin Sound-System.[2]
Suso solmi levytyssopimuksen Celluloid Recordsin kanssa ja julkaisi vuonna 1984 ensimmäisenä solistisena albuminaan levyn Watto Sitta (1984). Mukana oli muusikoita Mandingo Griot Societysta, Herbie Hancock ja Manu Washington.[1] Vuonna 1987 Hancockin ja Suson kokoonpanot yhdistivät voimansa livealbumin Jazz Africa tekemistä varten.[2] Tämän jälkeen Suso palasi kuukaudeksi Länsi-Afrikkaan Philip Glassin seurassa tämän ollessa valmistelemassa musiikkia Godfrey Reggion elokuvaan Powaqqatsi. Yhdysvaltoihin palattuaan Suso ja Glass tekivät yhteistyötä Minneapolisin Guthrie Theaterin Jean Genet'n näytelmästä Kaihtimet (Les paravents) vuonna 1989 tekemää tuotantoa varten. Glass vaikutti vahvasti Suson LP-julkaisun The Dreamtime (1990) minimalistiseen estetiikkaan.[1] 1990-luvun alusta saakka Suso ja Glass ovat esiintyneet konserteissa eri puolilla maailmaa, esimerkiksi Carnegie Hallissa, Metropolitan Museum of Artissa, Barbican Centressä ja Arts Centre Melbournessa.[2] Vuonna 2004 kaksikko matkusti Ateenaan kappaleen "Orion" esittämistä varten. Teos oli tilattu vuoden 2004 kesäolympialaisten kunniaksi.[1]
Suson ja Laswellin yhteistyö vuosina 1987–1997 johti moniin esiintymisiin ja levytyksiin. Vuonna 1997 kaksikko matkusti Gambiaan, Senegaliin ja Guinea-Bissauhun albumin Jali Kunda: Griots of West Africa & Beyond tekemistä varten.[2]
Kronos Quartet ja muut yhteistyökumppanit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suso on tehnyt läheistä yhteistyötä Kronos Quartetin kanssa.[2] Hän tutustui Philip Glassin kautta Kronos Quartetin viulisti David Harringtoniin ja soitti vuonna 1992 koraa kokoonpanon albumilla Pieces of Africa.[1] Kronos Quartet on tilannut Susolta useita kappaleita. Yhdessä Suso ja Kronos Quartet ovat esiintyneet muun muassa Lincoln Center for the Performing Artsissa, Wienin valtionoopperassa ja Royal Festival Hallissa.[2]
Suso on kiertänyt ja levyttänyt myös Ginger Bakerin, Pharoah Sandersin ja Jack DeJohnetten kanssa.[1][2] Vuonna 1995 hän palasi yhteen Mandingo Griot Societyn alkuperäisen kokoonpanon kanssa esiintyäkseen African Festival of the Artsissa.[1] Vuonna 2008 Paul Simon kutsui Suson esiintymään kanssaan viikon mittaiseen "American Songs" -retrospektiiviesitykseen Brooklyn Academy of Musicissa. Suso myös sävelsi musiikkia Susan Cohn Rockefellerin vuoden 2008 dokumenttiin Making the Crooked Straight. Asuttuaan 32 vuotta Chicagossa Suso asettui Seattleen Washingtonin osavaltioon.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Muut | |
