Fouga CM.170 Magister

Fouga CM.170 Magister
Fouga Magister Saksan Bundeswehrin museossa.
Fouga Magister Saksan Bundeswehrin museossa.
Alkuperämaa Ranska
Valmistaja Etablissements Fouga et Cie
Suunnittelija Pierre Mauboussin
Ensilento 23. heinäkuuta 1952

Fouga C.M.170 Magister on ranskalaisen Etablissements Fouga et Cie -yhtiön (vuodesta 1956 Air Fouga) valmistama lentokone.[1] Kone on maailman ensimmäinen palveluskäyttöön otettu suihkuharjoituslentokone. Pierre Mauboussinin suunnittelema kone lensi ensilentonsa 23. heinäkuuta 1952. Ranskan ilmavoimat Armée de l'Air tilasi 10 esituotantokonetta, ja niiden jälkeen 400 kappaletta Fougan valmistamaa sarjatuotantomallia. Koneesta on valmistettu myös 32 kappaletta vahvistetulla laskutelineellä ja pyrstökoukulla varustettua CM-175 Zephyr -tukialusversiota Ranskan laivaston ilmavoimille Aéronavalelle.[2] Koska koneissa ei ollut heittoistuimia niiden kuomut muutettiin toimimaan liukukiskoilla, joka mahdollisti niiden aukipidon nousu- ja laskeutumisvaiheessa.[2]

Koneen kehitys alkoi sodanjälkeisenä aikana kun Ranskan ilmailuministeriö (Ministere de l'Air) haki harjoituslentokonetta.[3]

Potez-yhtiö osti Air Fouga -yhtiön vuonna 1958 ja lopulta siitä tuli osa Aérospatiale-yhtiötä.[1] Fouga Magisteria käytettiin ja myös lisenssivalmistettiin useissa maissa. Saksassa valmistaja oli Messerschmitt, Suomessa Valmet ja Israelissa Israeli Aircraft Industries eli IAI. Israel käytti Fouga-Magistereitaan myös taistelutoimintaan kuuden päivän sodassa vuonna 1967.

Käyttö Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen Ilmavoimien Fouga Magister.

Suomi osti Ranskasta 18 Fouga Magisteria vuosina 1958–59 sekä koneen rakennuslisenssin. Valmet rakensi 62 Fougaa vuosina 1958–67 rakennuslisenssillä. Koneiden tunnukset olivat FM-1...-18 ja FM-21...-82. FM-21 oli ensimmäinen Suomessa rakennettu Fouga. Konetyyppi oli Suomen ilmavoimien suihkukoneiden koulukoneena vuosina 1958–88. Kymmenen Fougaa tuhoutui kuolemaan johtaneissa lento-onnettomuuksissa vuosina 1970–85. Koneessa ei ollut heittoistuinta.

Ilmavoimat myi huutokaupalla jäljelle jääneet Fougat, joita on tätä kautta yksityiskäytössä muun muassa Yhdysvalloissa. Suomessa on kaksi lentokelpoista, siviiliomistuksessa olevaa konetta[4] sekä useita museoituja tai muistomerkkinä olevia koneita. Joitakin yksilöitä on lisäksi eri oppilaitoksissa koulutuskäytössä.

Ilmavoimien lempinimi koneelle oli Kukkopilli koneen Turbomeca Marboré -suihkuturbiinin omalaatuisen äänen johdosta.

Museokoneet ja lentokelpoiset yksilöt Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • FM-4 koulutuskäytössä Tikkurilan Ammattikoulussa ja Porin Tekniikkaopisto / Länsirannikon koulutus Oy WinNovan Lentokoneasennuksessa 1990–2011. Porin Ilmasilta teki säilytysvastuusopimuksen marraskuussa 2011. Siirrettiin tilapäissäilytykseen Suomen Ilmailuopisto Oy:n tiloihin Porissa 15.6.2012.
  • FM-12 on muistomerkkinä Kauhavan lentokonepuistossa
  • FM-14 on Museolentokerholla Porissa.
  • FM-16 on Mäntän Seudun Koulutuskeskuksella[5].
  • FM-21, ensimmäinen Suomessa valmistettu Fouga, on muistomerkkinä entisen Kauhavan lentosotakoulun pihalla[6].
  • FM-33:n nokka on Kuopiossa Rissalassa Savon ammatti- ja aikuisopistolla simulaattorina.
  • FM-37 on lentokelpoinen ja siviilirekisterissä tunnuksella OH-FMA. (Museolentokerholla Porissa)
  • FM-42 on Suomen ilmailumuseossa Helsinki-Vantaalla
  • FM-43 on Karhulan ilmailukerhon lentomuseossa Kotkassa.
  • FM-45 on Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella.
  • FM-50 on siirretty Winnovalta Porista Karjalan Ilmailumuseoon Lappeenrantaan.
  • FM-51 on lentokelpoinen ja siviilirekisterissä tunnuksella OH-FMM. (Kuopiossa)
  • FM-67:n nokka on Turun lentoasemalla.
  • FM-71 on Vesivehmaalla Päijät-Hämeen ilmailumuseossa.
  • FM-78 on yksityisomistuksessa Keski-Suomessa. Varastoitu.
  • FM-82, viimeinen Suomessa valmistettu Fouga, on muistomerkkinä entisen Kauhavan lentosotakoulun pihalla[6].

Tekniset tiedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
CM.170 Fouga Magisterin 3D-kaaviokuvat
CM.170 Fouga Magisterin 3D-kaaviokuvat
Turbomeca Marboré II F 3 -suihkumoottori
Kuvassa koneen 7,5 mm MAC-konekiväärit.

Yleiset ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Miehistö: 2
  • Pituus: 10,06 m
  • Kärkiväli: 11,35 m
  • Korkeus: 2,8 m
  • Siiven pinta-ala: 17,3 m²
  • Tyhjäpaino: 2 150 kg ja lentopaino eri varustein: 2 766–3 205 kg.
  • Polttoainemäärä: 970 l
  • Polttoaineenkulutus: 600-650 l/h
  • Voimalaite: 2 kpl Turbomeca Marbore II F 3 suihkumoottoria, joiden työntövoima on 2 x 3,92 kN.[7]

Suoritusarvot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Maksiminopeus: 650 km/h
  • Nousuaika 6 000 metriin: 11 min 30 s
  • Lakikorkeus: 10 500 m
  • Suurin lentomatka: 1 000 km

Aseistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 2 × 7,5 tai 7,62 mm konekivääriä nokassa. Siipiin voitiin kiinnittää rakettikasetit.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Fouga Magister Ilmailumuseo. Viitattu 21.7.2018.
  2. ↑ a b Fouga CM.175 Zéphyr web.archive.org. Viitattu 8.8.2021.
  3. ↑ greg goebel: The Fouga Magister & Morane-Saulnier Paris airvectors.net. 1.1.2016. Viitattu 28.7.2018.
  4. ↑ http://web.archive.org/web/20110727004011/http://www.ilmailuhallinto.fi/files/lth/Ilma-alukset/Rekisteri_1_1_2011.pdf
  5. ↑ Lentokoneasentajakoulutus. SASKY (Web Archive 2016).
  6. ↑ a b I.-Mediat Oy: Kauhavan Fouga-muistomerkki pääsee keväällä huoltoon Ilkka-Pohjalainen. Viitattu 5.4.2021.
  7. ↑ http://www.vectorsite.net/avmagstr.html

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]