France Télévisions

Groupe France Télévisions
France Télévisionsin pääkonttori vuonna 2009.
France Télévisionsin pääkonttori vuonna 2009.
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 7. syyskuuta 1992 (nimellä France Télévision)
6. syyskuuta 2000 (nykyisessä muodossa ja nykyisellä nimellä)
Toimiala viestintä, ohjelmatuotanto, sähköinen media
Liikevaihto 3 022 400 000 € (2019)[1]
Nettotulos 26 400 000 € (2019)[1]
Henkilöstö n. 10 000 (2019)[1]
Omistaja Ranskan valtio
Kotisivu www.francetelevisions.fr

France Télévisions on Ranskan valtion kokonaan omistama julkisen palvelun televisioyhtiö. Se perustettiin vuonna 1992 yhdistämällä kaksi julkisen palvelun televisiokanavaa, muutettiin holdingyhtiöksi vuonna 2000 ja yhteisyritykseksi vuonna 2010.[2]

Sen pääkanavat ovat France 2, France 3, France 4 ja France 5 sekä uutiskanava France Info. Yrityksellä on myös La Première -verkosto, joka vastaa julkisen palvelun televisio- ja radiokanavista Ranskan merentakaisilla alueilla.[3] Se myös omistaa vähemmistöosuuden kanavista TV5Monde, Arte ja Euronews.[4]

France Télévisions on jäsenenä Euroopan yleisradiounioni EBU:ssa.[5]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkisen television alkuvuosikymmenet (1945-1974)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945 Ranskassa monopolisoitiin radio- ja televisiolähetykset ja niitä varten perustettiin valtiollinen RDF (Radiodiffusion française).[6] Se muutettiin vuonna 1949 RTF:ksi (Radiodiffusion-télévision française), ja samalla otettiin käyttöön televisiolupamaksut radiolupamaksujen rinnalle. Vuonna 1959 RTF:stä, joka siihen asti oli ollut viestintäministeriön suorassa alaisuudessa, tuli itsenäinen yksikkö, ja vuonna 1964 siitä tuli ORTF (Office de radiodiffusion-télévision française) omalla hallintoneuvostollaan ja itsenäisemmällä rahankäyttövallalla. ORTF:lle perustettiin samana vuonna toinen televisiokanava (nyk. France 2).[7] Vuonna 1967 alkoivat värilähetykset ja vuonna 1973 perustettiin kolmas kanava (nyk. France 3), jolla oli paikallisia lähetyksiä.[6][7]

ORTF:n hajottaminen ja kilpailu monopolin sisällä (1974-82)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan uusi presidentti Valéry Giscard d'Estaing päätti vuonna 1974 hajottaa ORTF:n, jonka hän katsoi muuttuneen liian itsenäiseksi suhteessa valtiovaltaan. Tilalle perustettiin seitsemän uutta yhtiötä: televisiokanavat (TF1, Antenne 2 sekä FR3), Radio France, TDF, la SFP sekä l'Ina. Valtion monopoli säilytettiin, mutta nyt kanavat joutuivat kilpailemaan keskenään: lupamaksujen tulot jaettiin katsojaosuuksien perusteella.[6]

Monopolin purku ja yksityisten kanavien perustaminen (1982-1992)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1982 vallassa olleet sosialistit päättivät vapauttaa radio- ja televisiotoiminnan valtion monopolista. Tämän seurauksena Ranskaan syntyi uusia yksityisiä televisiokanavia, ensimmäisenä Canal+ vuonna 1984 ja kaksi vuotta myöhemmin La Cinq sekä TV6. Uudet kanavat tarvitsivat kuitenkin aina valtion myöntämän toimiluvan. Vuonna 1987 siihen asti valtion omistama TF1 yksityistettiin.[6]

France Télévision (1992-2000)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1989 jäljellä olevat kaksi valtion televisiokanavaa, Antenne 2 ja FR3, siirrettiin yhteisen hallinnon alle, joka nimettiin vuonna 1992 France Télévisioniksi. Samalla televisiokanavat nimettiin uudelleen France 2:ksi ja France 3:ksi.[7]

Nykyisen yhtiön perustaminen ja uudet kanavat (2000-)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2000 löyhä tv-kanavien yhteenliittymä France Télévision muutettiin France Télévisions -holdingyhtiöksi. Samalla vuonna 1994 perustettu opetus- ja sivistyskanava La Cinquième liitettiin siihen nimellä France 5. Vuonna 2004 France Télévisionsiin liitettiin Ranskan merentakaisten alueiden radio- ja tv-lähetyksistä vastannut RFO (nyk. La Première). Vuonna 2005 perustettiin uusi France 4, jota oli edeltänyt France Télévisionsin ja Arten yhteinen Festival-kanava. Vuonna 2006 avattiin internetiin suoratoistopalvelu. Vuodesta 2009 yhtiön kanavat eivät lain mukaan ole saaneet esittää mainoksia klo 20–6. Vuonna 2010 holdingyhtiö muutettiin yhteisyritykseksi. Vuonna 2016 perustettiin ympärivuorokautinen uutiskanava France Info.[4]

Jakelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

France Télévisions lähettää ohjelmiaan Ranskassa digitaalisesti kolmen kanavan maaverkoston ja Atlantic Bird 3-satelliitin kautta SECAM-standardina. Maanpäälliset lähetykset ovat France 2 ja France 3 alueellisine eroineen, kun taas France 5 esittää lähetyksiä päiväsaikaan sillä paikalla, jossa Arte lähettää iltaisin. Suomi lähettää France 2 ja France 3 erityisinä satelliittiversioina. France 5 ja Arte ovat digitaalisesti eri kanavapaikoilla. France 4 löytyy myös digitaalisesti. Digitaalilähetykset kulkevat saman satelliitin kautta, mutta myös ilmaiseksi digitaalisen maaverkoston kautta vuodesta 2005 lähtien.

Analogiset televisiolähetykset loppuivat marraskuussa 2011.[8]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Rapport annuel - Volet financier 2019 issuu.com. 16.7.2020. Viitattu 4.5.2021. (ranskaksi)
  2. ↑ Qui sommes-nous ? francetelevisions.fr. Viitattu 4.5.2021. (ranskaksi)
  3. ↑ Chaînes et offres numériques francetelevisions.fr. Arkistoitu 3.5.2021. Viitattu 4.5.2021. (ranskaksi)
  4. ↑ a b International francetelevisions.fr. Viitattu 4.5.2021. (ranskaksi)
  5. ↑ Members - France ebu.ch. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d La RDF ou Radiodiffusion Française radiofrance.com. 21.11.2016. Viitattu 4.5.2021. (ranskaksi)
  7. ↑ a b c Chronologie de la télévision française cairn.info. Viitattu 4.5.2021. (ranskaksi)
  8. ↑ L'Histoire francetelevisions.fr. Viitattu 6.5.2021. (ranskaksi)
France Télévisions
Omat televisiokanavat:
Osaomistajana:
Jäsenyydet:
Tämä yritykseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.