Francisco Xavier de Luna Pizarro (1780 Arequipa – 1855 Lima) oli perulainen pappi ja poliitikko, joka toimi maansa presidenttinä lyhyen aikaa kahteen otteeseen vuosina 1822 ja 1833.[1]
Pizarro opiskeli nuoruudessaan Cuzcon yliopistossa teologiaa ja lakitiedettä. Hän matkusti Espanjaan seuraamaan espanjalaisten kapinaa Napoleonia vastaan. Kun hän palasi Peruun, hänet nimitettiin San Fernandon lääketieteellisen korkeakoulun rehtoriksi.
Pizarro osallistui Perun itsenäisyystaisteluihin ja hänestä tuli maan kongressin ylähuoneen pääministeri 1822, ja hän kirjoitti perustuslain 1823. José de San Martínin luovuttua vallasta, Pizarrosta tuli väliaikainen presidentti, kunnes José de La Mar valittiin uudeksi presidentiksi.
Pizarro tuki La Marin hallitusta mutta poliittisen selkkauksen jälkeen, johon La Mar oli sekaantunut, Pizarro jättäytyi politiikasta. Kuitenkin 1827 hänestä tuli jälleen pääministeri ja toimi 1833 hetkellisesti taas valtionpäämiehenä, kunnes kenraali Luis José de Orbegoso y Moncada nousi valtaan.
1846 Pizarro nimettiin Liman arkkipiispaksi.