Francisco de Paula Santander

Francisco de Paula Santander

Francisco José de Paula Santander y Omaña (2. huhtikuuta 1792 – 6. toukokuuta 1840) oli kolumbialainen sotilas, kenraali ja poliitikko, joka taisteli Simón Bolívarin joukoissa Kolumbian (entinen Uuden-Granadan varakuningaskunta) itsenäisyyden puolesta.

Santander syntyi Cúcutassa varakkaaseen kreoliperheeseen. 13-vuotiaana hän siirtyi Bogotáan (tuolloin Santa Fé de Bogotá) San Bartolomén kuninkaalliseen korkeakouluun (el Colegio Real Mayor y Seminario de San Bartolomé) opiskelemaan. Siellä hän opiskeli politiikkaa ja lakioppia.[1] Hän liittyi vuonna 1810 itsenäisyysmielisiin joukkoihin ja myöhemmin hän taisteli Bolívarin joukoissa. Vuonna 1819 Kolumbia vapautettiin espanjalaisjoukoista ja Santander nimitettiin Suur-Kolumbian varapresidentiksi vuonna 1821.[2] Hän ei ollut kiinnostunut osallistumaan Bolívarin muihin sotaretkiin, jotka tähtäsivät muun muassa Venezuelan, Ecuadorin ja Perun vapauttamisiin. Hän oli ennemmin kiinnostunut kehittämään synnyinmaatansa Kolumbiaa poliittisesti. Häntä kutsuttiin lakien mieheksi ("Hombre de las Leyes").[3][4][5] Santander kehitti maansa poliittisia instituutioita ja panosti myös esimerkiksi koulutukseen ja taloudellisiin uudistuksiin. Hän ei kuitenkaan suvainnut toisinajattelua.[6]

Santanderin ja Bolívarin välirikko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Santanderin ja Bolívarin välit olivat olleet jännittyneet melkein alusta alkaen.[7] Santander oli erottanut Bolívarin alipäällikön José Antonio Páezin (josta tuli myöhemmin Suur-Kolumbiasta itsenäistyneen Venezuelan ensimmäinen presidentti). Bolívar puuttui tilanteeseen ja palautti Páezin aseman. Tämä viilensi Santanderin ja Bolívarin välejä. Lopullinen välirikko johtui poliittisista näkemyseroista. Huonoista kokemuksistaan johtuen Bolívarista oli tullut konservatiivisempi ja hän kannatti tiukkaa keskushallintoa. Santander sen sijaan federalistina kannatti hajautetumpaa hallintoa ja oli myötämielisempi kannattamaan Suur-Kolumbian alueiden itsehallintoa. Bolívar julistautui diktaattoriksi sen jälkeen, kun Santander ja hänen kannattajansa olivat vastustaneet Bolívarin haluamia konservatiivisia muutoksia perustuslakiin. Bolívar joutui murhayrityksen kohteeksi, josta Santanderia syytettiin. Santander oli maanpaossa Bolívarin kuolemaan asti, jonka jälkeen hänestä tuli Kolumbian presidentti vuonna 1832.[8][2]

Kuolema ja merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Santander kuoli tuberkuloosiin 6.5.1840 Bogotássa.[2] Bolívar oli kuollut vuonna 1830 ja Santanderin ja Bolívarin kannattajien poliittiset kiistat syvenivät vapaustaistelijoiden kuolemien jälkeen. Santanderin kannattajat puhuivat hajautetun hallinnon, koulutuksen ja laajan äänioikeuden puolesta. Bolívarin kannattajat taas ajoivat vahvaa keskushallintoa ja valtion ja kirkon liittoa voimakkaasti. Santanderin kannattajat muodostivat sittemmin Kolumbian Liberaalipuolueen ja Bolívarin kannattajat perustivat Kolumbian konservatiivisen puolueen.[9] Kolumbian historiaa leimasivat vuosisadan ajan konservatiivien ja liberaalien väliset kiistat ja sodat, jotka huipentuivat La Violenciaan.

Santanderin ansioina pidetään erityisesti hänen tekemiään poliittisia uudistuksia. Santanderin ja Norte de Santanderin departementit on nimetty hänen mukaansa. Santanderin kuva on 2 000 Kolumbian peson setelissä.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Santander, Francisco de Paula banrepcultural.org. Arkistoitu 21.7.2012. Viitattu 18.6.2016.
  2. ↑ a b c Keeling, Stephen & Jacobs, Daniel: The Rough Guide to Colombia. Penguin, 2015. ISBN 9780241246801 Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ Las otras batallas Semana. 11.4.2015. Viitattu 18.6.2016.
  4. ↑ Harvey, Robert: Romantic Revolutionary, s. 266. Constable, 2011. ISBN 978-1-84901-354-3
  5. ↑ Ardila A, Hector M. & Méndez, Inés Vizcáino de: Hombres y mujeres en las letras de Colombia, s. 35. Coop. Editorial Magisterio, 1998. ISBN 9789582002077 Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ Clayton, Lawrence A. & Conniff, Michael L.: ”The Background and Nature of Caudillos”, A History of Modern Latin America, s. 93. Lawrence Clayton, 2005. ISBN 9780534621582 Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ Las Otras Batallas Semana. 11.4.2015. Viitattu 18.6.2016.
  8. ↑ Valtonen, Pekka: ”Kolumbia”, Latinalaisen Amerikan historia, s. 350. Gaudeamus, 2001. ISBN 951-662-843-5
  9. ↑ Kantor, Mark; Nolan, Michael D. & Sauvant, Karl P: Reports of Overseas Private Investment Corporation Determinations, s. 819. Oxford University Press, 2011. ISBN 9780199596850 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Muut