Franz Paul Lachner (2. huhtikuuta 1803 Rain am Lech – 20. tammikuuta 1890 München) oli saksalainen säveltäjä ja kapellimestari.[1]
Lachnerin isä Anton (k. 1822) oli urkuri.[1] Myös hänen veljensä Ignaz ja Vinzenz Lachner loivat uran musiikissa. Lachner opiskeli Caspar Ettin johdolla Münchenissä. Wienissä hän sai opetusta Maximilian Stadlerilta, Simon Sechteriltä ja Joseph Weigliltä. Lachner ystävystyi Franz Schubertin ja Ludwig van Beethovenin kanssa. Vuonna 1826 hän pääsi Wienin Theater am Kärntnertorin kapellimestariksi. Lachner työskenteli kapellimestarina Mannheimissa vuosina 1834–1836 ja oli vuosina 1836–1868 hovikapellimestarina Münchenissä. Vuonna 1852 hänestä tehtiin Münchenin Generalmusikdirektor, ja vuonna 1872 hän sai Ludwig-Maximilians-Universität Münchenin kunniatohtorin arvon.[2]
Lachnerin teosten joukossa on muun muassa sinfonioita, orkesterisarjoja, kamarimusiikkia, kuoroteoksia ja lauluja. Hän sävelsi myös oopperoita, joiden joukossa ovat Catharina Cornaro (1841) ja Benvenuto Cellini (1849).[2]