François-Joachim de Pierre, Bernisin kardinaali (22. toukokuuta 1715 Saint-Marcel-d'Ardèche Ranska – 3. marraskuuta 1794 Rooma Italia) oli ranskalainen kirjailija, prelaatti ja diplomaatti, joka toimi suurlähettiläänä Venetsiassa, valtioministerinä Ranskassa ja ulkoministeriön valtiosihteerinä, kunnes hänet oli vihitty papiksi ja nimitetty asiainhoitajaksi Pyhän istuimen luokse Roomaan. Hän oli myös Ranskan akatemian jäsen.
François-Joachim de Pierre syntyi vanhaan, mutta köyhtyneeseen aatelissukuun. Hän kävi koulunsa pariisilaisessa collège Louis-le Grandissa ja sen jälkeen Saint-Sulpice-seminaarissa. Niin koulussa kuin opiskelussaankin hän oli loistava oppilas, mutta samalla kunnianhimoinen ja melankolinen. Aluksi kardinaali de Fleury oli hänen suojelijansa, mutta kääntyi kuitenkin jatkossa hänen vastustajakseen. Tämä johti hänen piispallisen uransa katkeamiseen.
Kuninkaan suosikkien avulla hän myös pääsi Ludvig XV:n lähipiiriin, mikä tiesi hänelle taloudellisesti vaikeiden aikojen päättymistä. Kuningas antoi hänelle 1 500 livren eläkkeen ja huoneiston Tuileries’n linnasta Pariisissa. Hänet johdatteli diplomaatin uralle markiisitar de Pompadour, ja niin hän pääsii Ranskan hallinnon pienen sisäpiirin jäseneksi . Hän toimi kuninkaan neuvonantajana, kun hänet nimitettiin valtioministeriksi vuonna 1757, ja sen jälkeen hän vuosina 1757–1758 toimi valtiosihteerinä ulkoministeriössä.
Edeltäjä: Nicolas Gédoyn |
Ranskan akatemian jäsen Tuoli 3 1744–1794 |
Seuraaja: Roch-Ambroise Cucurron Sicard |
|