Frekventatiivi on verbijohdos, jolla ilmaistaan jonkin tekemisen olevan toistuvaa tai ajoittaista sekä vähemmän huolellista kuin kantaverbillä. Sillä voidaan osoittaa myös tekemisen sattumanvaraisuutta ja leikillisyyttä.[1]
Esimerkkejä suomen kielen frekventatiivista ovat esimerkiksi laulaa-verbin lauleskella ja tavata-verbin tapailla. Toisinaan suomen kielessä jonkin kantaverbin frekventatiivi tarkoittaa tyystin eri asiaa kuin kantaverbi, kuten esimerkiksi palaa-palella ja raataa-raadella[2] (ellei raadella ole pikemminkin sanasta raato).[3]
Suomen lisäksi frekventatiivi on käytössä muun muassa latinassa. Esimerkiksi moderni englannin kieli sen sijaan ei tuota enää uusia frekventatiiviverbejä.[4]