Friedrich Stolberg | |
---|---|
Friedrich Stolberg |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Friedrich Leopold, grefve zu Stolberg-Stolberg |
Syntynyt | 7. marraskuuta 1750 Bramstedt, Holstein |
Kuollut | 5. joulukuuta 1819 (69 vuotta) Osnabrück |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | saksa |
Tuotannon kieli | saksa |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Friedrich Stolberg eli Friedrich Leopold zu Stolberg-Stolberg (7. marraskuuta 1750 Bramstedt, Holstein – 5. joulukuuta 1819 Osnabrück), kreivi, oli saksalainen kirjailija.[1]
Stolberg opiskeli veljensä Christian Stolbergin tavoin Göttingenin yliopistossa ja kuului Göttingenin runoilijaliittoon (Göttinger Heinbund). Stolberg oli jo nuorena Kööpenhaminassa innokas Friedrich Gottlieb Klopstockin ihailija ja liittyi joksikin aikaa J. W. Goethen, Johann Kaspar Lavaterin ja Friedrich Maximilian Klingerin piiriin, mutta Klopstockin neuvosta kieltäytyi jäämästä kamariherraksi Weimariin. 1776 hänet nimitettiin Lyypekin ruhtinaspiispan lähettilääksi Kööpenhaminaan ja 1789 Tanskan lähettilääksi Berliiniin, mutta hän erosi virasta 1800 ja kääntyi samana vuonna perheensä kanssa vanhinta tytärtä lukuun ottamatta Münsterissä katolisuuteen. Askel herätti suurta hämmästystä ja sai hänen lapsuudenystävänsä Johann Heinrich Voßin paheksumaan tekoa. Hän asettui Westfaleniin ja teki siellä kirjallisia töitä, jotka laajenivat hänen uuden vakaumuksensa alueelle.[1]
Veljen kanssa julkaistujen teosten Gedichte, Schauspiele mit Chören ja Vaterländische Gedichte lisäksi Stolberg kirjoitti Jamben (1784), joka on satiirikokoelma aikakauden ongelmista ja ennakkoluuloista, romaanin Die Insel (1788), Reise in Deutschland, der Schweiz, Italien und Sicilien (1794), Leben Alfreds des Grossen (1815) ja Geschichte der Religion Jesu Christi (1807–1818). Lisäksi hän käänsi Iliaan (1778), muutamia Platonin dialogeja ja Aiskhyloksen tragedioita (1783; painettu 1802) ja myös Ossianin lauluja. Veljesten Werke der Brüder Stolberg (1820–1825) sisältää enemmän hänen teoksiaan.[1]
Stolberg oli veljeään rohkeampi ajatusten ja kuvien esittäjänä, ja laulurunoilijana hän kohoaa dityrambiseen lentoon. Luonnon ja vapauden ihannoinnillaan hän vaikutti aikalaisiinsa voimakkaasti. Stolbergin kirjeet Voßille julkaistiin 1891.[1]