Friedrich Wilhelm von Bülow

Christian Daniel Rauchin veistämä Bülowin patsas Berliinin Unter den Lindenin varrella.

Freidrich Wilhelm von Bülow (16. helmikuuta 1755 Falkenberg – 25. helmikuuta 1816 Königsberg)[1] oli preussilainen kenraali ja vapaaherra, joka toimi komentajana Napoleonin sodissa. Hänet muistetaan parhaiten Berliinin menestyksekkäästä puolustamisesta ranskalaisia vastaan kesällä ja syksyllä 1813.

Fredrich Wilhelm von Bülow kuului von Bülowin vanhan aatelissuvun niin sanottuun plüskowilaiseen haaraan. Bülow liittyi nuorena Preussin armeijaan ja ansioitui esikuntakapteenina Mainzin piirityksen aikana ensimmäisessä vallankumoussodassa vuonna 1793. Hänestä tuli sen jälkeen prinssi Louis Ferdinandin avustaja. Bülow yleni vuoteen 1808 mennessä kenraalimajuriksi. Hänet nimitettiin 1812 Itä- ja Länsi-Preussin sotilaskuvernööriksi, ja hän osallistui aktiivisesti Preussin armeijan uudelleenjärjestelyyn.[2]

Vuoden 1813 sodassa Bülow toimi komentajana Ludwig von Yorckin alaisuudessa. Vallattuaan Hallen 2. toukokuuta hänet nimitettiin pääkaupunki Berliinin puolustuksen johtoon. Edetessään kohti Napoleonin uhkaamaa Bautzenia Bülow löi häntä pidättelemään lähetetyt marsalkka Oudinot’n joukot Luckaun taistelussa 4. kesäkuuta. Sodan puhjettua uudelleen lyhyen aselevon jälkeen Bülow nimitettiin Preussin III armeijakunnan komentajaksi Ruotsia edustaneen Jean Baptiste Bernadotten alaisuudessa. Yhdessä he torjuivat ranskalaiset Grossbeerenin taistelussa 23. elokuuta, mikä pelasti Berliinin joutumasta vihollisen käsiin. Myös ranskalaisten toinen yritys torjuttiin Dennewitzin taistelussa 6. syyskuuta. Bülow osallistui sen jälkeen Leipzigin taisteluun ja kaupungin valtaukseen lokakuussa 1813.[2]

Ranskalaisten peräännyttyä Preussin alueelta Bülow johti armeijansa Westfalenin kautta Hollantiin ja Belgiaan. Hän osallistui voitokkaaseen Laonin taisteluun 9.–10. maaliskuuta 1814 ja Pariisin valtauksen yhteydessä 31. maaliskuuta hän valtasi joukkoineen Montmartren. Vuoden 1815 sodan aikana Bülow komensi Preussin IV armeijakuntaa, joka hyökkäsi ranskalaisten sivustaan Waterloon taistelussa ja myötävaikutti siten liittoutuneiden lopulliseen voittoon. Sodan jälkeen Bülow palasi Itä- ja Länsi-Preussin kuvernööriksi ja hänet palkittiin Dennewitzin kreivin arvolla. Hän kuoli jo seuraavana vuonna.[2]

Sotilaskirjailija Adam Heinrich Dietrich von Bülow oli Friedrich Wilhelm von Bülowin veli.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Bülow, Friedrich Wilhelm (saksaksi) Leipzig-Lexikon. Viitattu 11.8.2014.
  2. ↑ a b c d Nordisk familjebok (1905), s. 767 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 11.8.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]