Fūjin (jap. 風神) on japanilaisessa mytologiassa ja sittemmin šintolaisuudessa esiintyvä tuulen kami. Hänet on usein esitetty ukkosen kamin Raijinin vastinparina, demonin kaltaisena, sarvekkaana ja vihaisena hahmona. Hän kantaa säkkiä, jonka suusta tuulet puhaltavat.[1]
Tuulet toivat mukanaan sateita, joista maatalous oli riippuvainen, mutta toisaalta myös vaarallisia taifuuneja.[1] Monissa pyhäköissä Fūjinia palvottiin tuulen aiheuttamien vahinkojen välttämiseksi. Historiallisesti merkittävä tuulen kamille omistettu pyhäkkö oli Tatsuta-jinja Naran prefektuurissa, jonka rituaalit on kirjattu jo 900-luvun Engishikiin. Fūjinia juhlistavan festivaalin (matsuri) vietto alkoi 600-luvulla keisari Tenmun valtakaudella ja se pidettiin kahdesti vuodessa. Ilmeisesti ajateltiin, että länsituuli puhalsi Yamaton tasangolle tätä kautta. Myös Isen pyhäkössä on Fūjinille omistettu erillispyhäkkö (betsugū). Kun taifuuni tuhosi Japaniin hyökkäävät Mongolit 1200-luvulla, jumalallisen tuulen (kamikaze) sanottiin saaneen alkunsa sieltä.[2][3]