Gaius Asinius Pollio (76 eaa. – 4 jaa.) oli roomalainen puhuja, runoilija, historioitsija, sotilas ja poliitikko.
Pollion isän nimi oli Gnaeus ja hänen isoisänsä saattoi olla liittolaissodassa taistellut Herius Asinius. Pollio liittyi Julius Caesarin kannattajiin. Vallattuaan Italian Caesar lähetti Pollion Gaius Scribonius Curion kanssa ajamaan Caton Sisiliasta. Tämän jälkeen Pollio ja Curio lähetettiin Africaan, jossa Curio kaatui taistelussa Numidian kuningasta Jubaa vastaan Bagradas-joen taistelussa. Pollio perääntyi joukkoineen Uticaan. Pollio oli paikalla Farsaloksen taistelussa. Vuonna 47 eaa. Pollio oli luultavasti kansantribuuni. Vuonna 46 eaa. Pollio oli Caesarin kanssa Africassa sotimassa. Pollio oli luultavasti yksi vuoden 45 eaa. preettoreista. Tämän jälkeen Caesar lähetti Pollion Hispaniaan maaherraksi.
Caesarin murhan jälkeen senaatti pyysi Pollioa avustamaan heitä joukkoineen Mutinan sodassa Marcus Antoniusta vastaan. Pollio ei kuitenkaan halunnut auttaa senaattia, mutta ei myöskään halunnut tukea Antoniustakaan. Vasta kun Antonius ja Octavianus solmivat Lepiduksen kanssa toisen triumviraatin liittyi Polloi puolelleen. Triumvirit nimittivät Pollion vuoden 40 eaa. konsuliksi, vastalahjaksi Pollio joutui uhraamaan appensa Lucius Quintiuksen, joka oli triumviirien proskriptiolistoilla. Seuranneessa provinssien jaossa Antonius sai hallittavakseen Gallian ja hän nimitti Pollion legaatikseen Gallia Transpadanassa. Pollio sai myös tehtäväkseen maan jakamisen veteraaneille. Tässä tehtävässä Pollio sai pelastettua runoilija Vergiliuksen maatilan Mantuassa joka oli pakkolunastettu.
Pollio neuvotteli Octavianuksen ja Antoniuksen välisen sopimuksen Brundisiumissa vuonna 40 eaa. Vuonna 39 eaa. Antonius lähetti Pollion taistelemaan illyrialaista parthini-heimoa vastaan koska se oli liittoutunut Marcus Brutuksen kanssa. Voitostaan parthineja vastaan Polliolle myönnettiin triumfi. Tämän jälkeen Pollio vetäytyi poliittisesta elämästä lähes täysin.