Gaspar van Weerbeke (n. 1445 Oudenaarde – 1517 tai myöhemmin) oli flaamilainen säveltäjä.[1]
Weerbeke työskenteli Sforzan hovissa Milanossa, Burgundin hovikapellissa ja paavin palveluksessa Roomassa. Hänen sävellyksensä levisivät Euroopassa laajalle, ja niiden nuotteja painoi Ottaviano Petrucci. Weerbeken arvostus aikalaisten keskuudessa oli suurta, mutta sittemmin hänen asemansa renessanssisäveltäjänä on jäänyt muiden varjoon. Hänen tuotantoonsa kuuluu messuja, motetteja ja lauluja.[2]