Generalmusic, vuoteen 1994 asti GEM, oli italialainen soitinten ja musiikkilaitteiden valmistaja, jonka tuotteita olivat syntetisaattorit, akustiset pianot ja digipianot, sähköurut, PA-järjestelmät sekä miksauspöydät ja musiikkityöasemat. 1960-luvun taitteessa perustettu yhtiö kuului konserniin, joka oli alkanut vuonna 1890 perustetusta Galanti-veljesten harmonikkatehtaasta. GEM-merkin lisäksi Generalmusic valmisti PA- ja studiolaitteita merkillä LEM. Yhtiön kolmas tuotemerkki 1990-luvun taitteesta asti oli Elka, jonka Generalmusic oli ostanut 1989 sen jouduttua taloudellisiin vaikeuksiin[1].
Vuonna 2011 Generalmusic teki konkurssin. Vuonna 2013 suomalainen Soundion Oy osti konkurssipesän ja suunnitteli aloittavansa tiettyjen tuotteiden, erityisesti 1980-luvun alun maineikkaan Elka Synthex -syntetisaattorin valmistuksen uudelleen Salossa.[2] Suomalaisyhtiön suunnitelmat eivät toteutuneet[3].
Generalmusic-yhtiön juuret juontavat Antonio Galantin vuonna 1890 aloittamaan harmonikkojen valmistukseen ja yhtiöön nimeltä Premiata Fabbrica di Fisarmoniche Fratelli Galanti. Vuonna 1920 hänen poikansa avasi Yhdysvaltoihin haaraliikkeen Galanti Bros., joka palveli etenkin New Yorkin alueen italialaissiirtolaisia.[4][5]
Vuonna 1959 New Yorkissa sähköinsinööriksi opiskellut Matteo Galanti kehitti Italian ensimmäiset sähköurut, joita alettiin myydä perustetun tytäryhtiön nimellä GEM (Galanti Egidio Mondaino S.r.l). GEM myi kehittämäänsä sähköurkutekniikkaa myös Baldwin-, Thomas- ja Vox-tehtaille, ja kevyistä GEM-keikkauruista tuli 1960- ja 1970-luvuilla suosittuja ympäri maailmaa. 1960-luvun lopulla alettiin valmistaa PA-laitteita ja vahvistimia merkillä LEM (Laboratorio Elettro Musicale).[4][6] Samoihin aikoihin Galanti-suvun jäsen Marcello Galanti perusti suuriin kirkkosähköurkuihin erikoistuneen Viscount-yhtiönsä[7].
Vuonna 1974 GEM avasi oman tuotekehitysyksikön Yhdysvaltoihin, ja vuonna 1976 konserni osti akustisten pianojen valmistajan Schulze Pollmannin. Vuonna 1980 GEM ryhtyi yhdessä saksalaisen Ahlborn-yhtiön kanssa kehittämään kirkkoihin soveltuvia sähköurkuja. Vuonna 1989 GEM osti italialaisen urku- ja syntetisaattorivalmistajan Elkan. Vuonna 1990 GEM toi markkinoille ensimmäiset omat suorittimensa ja niihin perustuvan WS2-musiikkityöaseman.[4]
Vuonna 1994 GEM muutti nimensä muotoon Generalmusic, mutta Schulze Pollmann -pianot ja Ahlborn-sähköurut saivat pitää omat nimensä. Seuraavana vuonna lanseerattiin Realpiano-niminen digipianosarja, joka perustui yrityksen itse kehittämään prosessoriin, kuten myös sitä seuranneet tuotelanseeraukset. Vuonna 2001 tuli markkinoille Promega 3 -keikkapiano, jonka otti käyttöön muun muassa Rick Wakeman. Vuonna 2002 aloitettu Genesys-tuotesarja jäi Generalmusicin viimeiseksi merkittäväksi innovaatioksi. Siihen kuului miksauspöytiä, työasemia, syntetisaattoreita ja digipianoja sekä niiden yhdistelmiä.[4]
Generalmusic-konserni työllisti 1990-luvun keskivaiheilla noin 400 henkeä ja valmisti paria sataa eri tuotetta, joita myytiin 80 maassa.[4] Vuosituhannen vaihteen jälkeen alkoi yrityksen alamäki joka päättyi konkurssiin 2011. Kaarinalainen Soundion Oy osti konkurssipesän.[2]
Soundionin sunnitelmissa oli valmistaa uudessa suomalaisessa soitintehtaassa Salossa myös digitaalipianoja ja äänentoistolaitteita.[2] Helmikuussa 2017 soitintehdas avautui Salon Tehdaskadulla, mutta joukkorahoituskampanja ei tuonut tarpeeksi ennakkotilauksia 1980-luvun alun syntetisaattorin, Elka Synthexin kannattavan valmistuksen aloittamiseksi. Synthexin tunnettuja käyttäjiä ovat olleet Jean-Michel Jarre, Stevie Wonder, Asia-yhtyeen Geoff Downes ja Duran Duran. Sen sijaan Jukka Kulmalan johtama Soundion päätti panostaa päivitettyyn versioon digitaalisesta GEM Promega 2 -keikkapianosta. Soittimien markkinoinnista kutsuttiin vastaamaan Generalmusicin tuotteiden kanssa jo aiemmin työskennellyt englantilainen muusikko ja musiikkiteknologian asiantuntija Paul Wiffen.[3][2]
Vuonna 2018 Soundion Oy toi markkinoille 1960-luvun loppupuolen Elka Panther 300 -sähköurkuja mallintavan tietokoneohjelman ja uuden version GEM RP850 -digipianosta.[8][9] Yrityksen liikevaihto oli tuolloin alle sadan tuhannen euron, usean vuoden tulos tappiollinen ja henkilöstömäärä parin työntekijän paikkeilla.[10]