Georg Ots

Tämä artikkeli käsittelee virolaista ooppera- ja iskelmälaulajaa. Hänen mukaansa nimettyä laivaa käsittelee artikkeli M/S Georg Ots.
Georg Ots
Georg Ots vuonna 1962
Georg Ots vuonna 1962
Henkilötiedot
Syntynyt21. maaliskuuta 1920
Pietari, Neuvosto-Venäjä
Kuollut5. syyskuuta 1975 (55 vuotta)
Tallinna, Viron SNT, Neuvostoliitto
Ammatti Muusikko, elokuvanäyttelijä
Muusikko
Laulukielet viro
suomi
venäjä
Aktiivisena 1945–1975
Tyylilajit ooppera
iskelmä
Soittimet laulu
Levy-yhtiöt Warner Music Finland

Georg Ots (21. maaliskuuta 1920 Pietari, Neuvosto-Venäjä – 5. syyskuuta 1975 Tallinna, Viron SNT, Neuvostoliitto) oli virolainen ooppera- ja iskelmälaulaja. Äänialaltaan hän oli baritoni.

Varhaisemmat vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhain Ots muutti perheensä mukana Pietarista Viroon. Musikaalisen perheen isä, oopperatenori Karl Ots suositteli pojalleen insinöörin uraa tai muuta kunniallista ammattia tämän ollessa 16-vuotias. Isä myönsi, että pojalla on hyvä ääni, mutta liian pieni ääni oopperalaulajaksi. Ots kykeni laulamaan jopa kahdellakymmenellä eri kielellä. Ennen lauluopintoja hän lauloi virolaisbaritoni Aleksanderin Arderin kanssa Jaroslavlissa.

Nuoruudessaan Georg Ots oli hyvä uimari. Hän voitti jopa maansa mestaruuden 1500 metrin uinnissa. Toinen maailmansota keskeytti Otsin arkkitehtiopinnot, ja hän lauloi viihdytyskiertueilla puna-armeijassa. Myöhemmin hän palasi kotiin ja ilmoittautui Tallinnassa konservatorioon ja samalla Estonia-teatterin kuoroon.[1]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Georg Ots oli kolme kertaa naimisissa. Hänen vaimojensa nimet olivat Margot, Asta ja Ilona. Georg Otsilla oli kaksi tytärtä ja poika. Hänellä oli myös kaksi adoptoitua lasta.

Georg Ots kuoli Tallinnassa 55-vuotiaana poskiontelosyöpään. Hänet on haudattu kuuluisuuksien mäelle (Kuulsuste küngas) Tallinnan Metsäkalmistoon (Metsakalmistu), joka sijaitsee Piritan kaupunginosassa.

Oopperaura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen oopperaroolinsa Georg Ots lauloi vuonna 1944 oopperassa Jevgeni Onegin, josta tuli hänen suosituin roolinsa. Sitä hän myös lauloi eniten vuodesta 1951 kuolemaansa 1975 saakka. Ots toimi Estonia-teatterin solistina vuodesta 1945. Neuvostoliitossa Ots oli kaikkien virallisten oopperatalojen suosikkiesiintyjä, erityisesti Moskovan Bolšoi-teatterissa. Huomattavimpia oopperarooleja: Jevgeni Onegin, Jeletski, Escamillo, Renato, Don Giovanni, Papageno, Iago, Porgy, Figaro ja Kabalevskin Coles Breugron. Otsin kuuluisin rooli oli Anton Rubinsteinin oopperassa Demoni, jonka libretto perustuu Mihail Lermontovin eeppiseen runoon.

Ots oli myös merkittävä konserttilaulaja. Hän esitti Schubertin, Musorgskin, Tšaikovskin ja muiden venäläissäveltäjien lauluja. Ots lauloi sujuvasti viroksi, venäjäksi, suomeksi, saksaksi, italiaksi ja ranskaksi.

Kevyen musiikin esittäjänä ja elokuvanäyttelijänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ots vieraili ensimmäisen kerran Suomessa 1951. Ensimmäiset suomenkieliset äänitteensä hän lauloi Viron radion suomenkielisen toimitukselle, jonka kuuluttaja Artur Ader harjoitti hänet laulamaan suomeksi.[2] Näihin kuuluivat vuonna 1954 äänitetyt ja Otsin ensimmäiseen Suomessa julkaistuun äänilevyyn sisältyneet "Saarenmaan valssi" ja "Kalastajan laulu", jotka Musiikki-Fazer julkaisi gramofonilevyllä heinäkuussa 1957. Hän teki useita levytyksiä myös Suomen puolella v. 1958–1973.[3][4] Hänen tunnetuin kappaleensa Suomessa on ehkä Raimond Valgren säveltämä ja Debora Vaarandin sanoittama "Saarenmaan valssi", muita suosikkeja ovat "Hopeahapset" (1958), "Heijastus" (1959), "Muuttuvat laulut" (1969), "Rakastan sinua, elämä" (1962), "Moskovan valot" (1972) ja "Uudelleen jos luokses tulla voisin" (1970). "Rakastan sinua, elämä" jäi Otsin esittämänä aluksi melko vähälle huomiolle, kunnes Kauko Käyhkön levytys nosti sen suosioon. Myöhemmin sen ovat levyttäneet myös mm. Mauno Kuusisto ja Tapio Rautavaara.

Otsin suosio kulminoitui 1958 Lenfilmin esittämään musikaaliin "Mister X", joka perustui Imre Kálmánin operettiin "Sirkusprinsessa". Ots näytteli myös pääroolin Kolme katku vahel -elokuvassa, joka perustuu Jaan Krossin historialliseen novelliin, joka kuvaa Balthasar Russowin elämää. Ots esitti myös virolaisia kansanlauluja ja piti kamarilaulukonsertteja 1959. Ots esiintyi Prahan kevät -festivaalilla 1962. Hänen ääntään voitiin kuulla radiosta ja televisiosta kaikkialla Neuvostoliitossa ja hänen levytyksensä myytiin aina heti loppuun.

Hän esiintyi menestyksellä lukuisissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa. Otsin kuoleman jälkeen 1975 Viron Musiikkikorkeakoulu nimettiin hänen mukaansa.

Hänelle myönnettiin 1956 Neuvosto-Viron, 1960 Neuvostoliiton kansantaiteilijan arvonimi, Leninin kunniamerkki 1970.

Virolaisen Peeter Simmin ohjaama, Georg Otsin elämään perustuva elokuva Georg Ots – rakkaani sai ensi-iltansa 5. lokakuuta 2007 Virossa. Kyseessä on ensimmäinen virolais-venäläis-suomalainen yhteistuotantoelokuva.[5]

Diskografia (Suomi)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Suosikkilaulaja Georg Ots
  • Georg Ots Helsingissä (1958)
  • Georg Ots (1968)
  • Äiti ja lapsi (1970)
  • Georg Ots laulaa (1971)
  • Naapurin poika (1977)
  • Parhaat päältä (1978)
  • Georg Ots laulaa (1980)
  • Unohtumattomat Georg Ots (1985)
  • Georg Otsin Parhaat (Valitut Palat) (1993)
  • 20 suosikkia – Saarenmaan valssi (1995)
  • 20 suosikkia – ilta volgalla (2000)
  • Musiikin tähtihetkiä 18 (2001)
  • Suuri taiteilija (2005)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Seura: Laulaja Georg Otsia epäiltiin KGB:n agentiksi
  2. ↑ Raul Vinni: Ajalugu: Soomlased pidasid “Saaremaa valssi” oma lauluks. Saarte Hääl, 14.1.2022, nro 8, s. 12. Kuressaare: Raadio Kadi OÜ. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.1.2022. (viroksi)
  3. ↑ Rytsä, Paavo: Georg Ots, Saarenmaan valssi ja Suomi Yle Elävä arkisto. 15.10.2007. Yleisradio. Viitattu 16.11.2021.
  4. ↑ Pekka Linnainen: Siihen aikaan kun radioaallot Saarenmaan valssin suomalaisten suosikkilevyksi lennättivät Estofennia. 15.11.2021. Viitattu 26.11.2021.
  5. ↑ Georg Ots – rakkaani 12.10.2007. Mobile-Kustannus. Arkistoitu 10.12.2007. Viitattu 16.12.2007.

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Raig, Kulle: Saarenmaan valssi. Georg Otsin elämäkerta. Ajatus-kirjat, 2002.
  • Kaja Irjas: Georg Ots. Neuvostoliiton kansantaiteilija. suom. Jüri Oll. Tallinn Perioodika 1984

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]