Gerhard Barkhorn

Gerhard Barkhorn
Henkilötiedot
Syntynyt20. maaliskuuta 1919
Königsberg, Saksan keisarikunta
Kuollut8. tammikuuta 1983 (63 vuotta)
Köln, Länsi-Saksa
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Saksa
 Länsi-Saksa
Palvelusvuodet 1937–1945 (Wehrmacht)
1956–1976 (Bundeswehr)[1]
Taistelut ja sodat toinen maailmansota
Sotilasarvo Saksa majuri[1]
Länsi-Saksa kenraalimajuri[1]
Kunniamerkit Rautaristin ritariristi
Joukko-osasto Jagdgeschwader 52

Gerhard ”Gerd” Barkhorn (20. maaliskuuta 1919 Königsberg – 8. tammikuuta 1983 Köln) oli toisessa maailmansodassa taistellut saksalainen hävittäjälentäjä ja kaikkien aikojen toiseksi menestyksekkäin hävittäjä-ässä.

Barkhorn lensi yli 1 100 taistelulentoa ja ampui alas 301 vihollisen lentokonetta. Barkhornin pudotussuhde oli 3,67.[2] Suurimman osan ilmavoitoistaan hän saavutti itärintamalla Jagdgeschwader 52:ssa, jossa lensivät myös Erich Hartmann[1] ja Günther Rall.

Barkhorn joutui jättämään taistelutehtävät loukkaannuttuaan laskeutumisessa 21. huhtikuuta 1945. Sodan lopussa hän antautui yhdysvaltalaisjoukoille ja oli vangittuna syyskuuhun 1945 asti.[1]

Barkhorn palasi Luftwaffen palvelukseen 1956, jolloin häntä alettiin perehdyttää suihkukonelentämiseen jälleen seuranaan muun muassa Hartmann ja Rall sekä Johannes Steinhoff ja Friedrich Obleser.[3][4] Hän yleni myöhemmin kenraalimajuriksi.[1]

Barkhorn menehtyi sairaalassa Kölnissä 8. tammikuuta 1983 jouduttuaan vaimonsa Christlin kanssa auto-onnettomuuteen kaksi päivää aiemmin.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Musciano, Walter A.: Messerschmitt Aces. New York: TAB/Aero Books, 1989. ISBN 0-8306-8379-8 (englanniksi)
  • Spick, Mike: Luftwaffen hävittäjä-ässät. Koala-kustannus, 1999. ISBN 952-5186-07-5
  • Zabecki, David T. (toim.): Germany at War: 400 Years of Military History. ABC-CLIO, 2014. ISBN 978-1598849806 (englanniksi)
  • Rink, Martin: Die Bundeswehr 1950/55-1989. De Gruyter Oldenbourg, 2015. ISBN 978-3110440966 (saksaksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Zabecki 2014, s. 117.
  2. ↑ Spick 1999, s. 229.
  3. ↑ Zabecki 2014, s. 479.
  4. ↑ Rink 2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]