Gillette

Tämä artikkeli käsittelee parranajo- ja karvanpoistotuotteiden tuotemerkkiä. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Gillette
Tunnuslause The Best a Man Can Get (suom. Parasta mitä mies voi saada)
Tuotetyyppi partahöylät ja muut parranajotuotteet
Omistaja Procter & Gamble
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Perustettu 1901[1]
Edelliset omistajat The Gillette Company
Kotisivu gillette.com

Gillette on monikansallisen Procter & Gamblen omistama partahöylien, partaterien ja muiden parranajo- ja karvanpoistotuotteiden tuotemerkki. Tuotteita valmistaa The Gillette Company. Yhtiö aloitti toimintansa vuonna 1901 nimellä American Safety Razor Company,[2] mutta vaihtoi pian nimekseen Gillette Safety Razor Company ja myöhemmin The Gillette Company[3]. Vuonna 2005 Procter & Gamble osti yhtiön 57 miljardin Yhdysvaltain dollarin hintaan.[4]

Gillette-tuotemerkin taustalla on vuonna 1855 syntynyt kauppamatkustaja ja keksijä King Camp Gillette joka sai idean kertakäyttöisiä teriä käyttävästä partahöylästä vuonna 1895. Ajatuksen kehittäminen toimivaksi, patentoitavaksi malliksi vei kuusi vuotta ja höylän ja terien kaupallinen valmistus alkoi vuonna 1903.[5] Ensimmäisen maailmansodan aikana Gillette sai partahöylälleen paljon uusia käyttäjiä yhtiön solmittua sopimuksen Yhdysvaltain asevoimien kanssa partahöylien ja -terien toimittamisesta kaikille asevelvollisille.[6] Toisella maailmansodalla oli samanlainen vaikutus: yhtiö toimitti yhdysvaltalaisille asevelvollisille 12,5 miljoonaa partahöylää ja yli 1,5 miljardia terää.[7] Gillette laajensi toimintaansa nopeasti myös Yhdysvaltojen ulkopuolelle[8] ja käytti toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina suuria summia televisioitujen urheilutapahtumien sponsorointiin, mikä mahdollisti yhtiön nopean kasvun.[9]

Gillette on markkinajohtaja partahöylä- ja terämarkkinoilla: vuonna 2018 Procter & Gamblen osuus maailmanmarkkinoista oli lähes 65 %, josta valtaosa oli Gillette-brändin ansiota.[10] Gillette on 2010-luvulla menettänyt Yhdysvaltain markkinaosuuttaan startup-yrityksille. Vuonna 2010 yhtiön osuus Yhdysvaltain markkinoista oli yli 70 %, kun vuonna 2016 se oli 54 %.[11]

Talouslehti Forbes arvioi vuonna 2018 Gilletten olevan maailman 32. arvokkain brändi. Lehti arvioi brändin arvoksi 17,1 miljardia Yhdysvaltain dollaria.[12]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Synty ja ensimmäiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhtiön alkuvuosien avainhenkilöt vasemmalta oikealle: King Camp Gillette, William E. Nickerson ja John Joyce.

Gillette-yhtiö juontaa juurensa 1800-luvun loppuvuosilta, jolloin yhdysvaltalainen kauppamatkustaja ja keksijä King Camp Gillette sai ajatuksen partahöylästä, jonka terät voisi hävittää niiden tylstyttyä. Tuolloisten partahöylien terät olivat käytännössä lyhyitä partaveitsen pätkiä, jotka piti teroittaa säännöllisesti nahkavyön avulla ja lähettää välillä ammattimiehen hiottavaksi.[13] Kipinän kertakäyttöisen terän keksimiseen Gillette sai kruunukorkin keksijältä William Painterilta, jonka yhtiön markkinoijana Gillette tuolloin työskenteli. Gillette oli patentoinut useita keksintöjä, mutta mikään niistä ei tuottanut rahaa. Painter kehotti Gilletteä keksimään jotain kruunukorkin tapaista kertakäyttöistä.[14][15]

Idean kehittäminen toimivaksi malliksi ja patenttitoimistolle kelpaavaksi piirustukseksi vei kuusi vuotta.[16] Gillettellä oli vaikeuksia löytää ketään joka kykenisi kehittämään toimivan menetelmän terien valmistamiseen ohuesta teräslevystä mutta löysi lopulta MIT:n yliopistossa kemistin tutkinnon suorittaneen William E. Nickersonin. Pian tämän jälkeen vuonna 1901 Gillette ja muut hankkeessa mukana olleet perustivat yhtiön nimeltä American Safety Razor Company. Yhtiöllä oli aluksi rahoitusvaikeuksia, mutta lopulta Gilletten vanha ystävä John Joyce sijoitti yhtiöön tuotantokaluston rakentamiseen tarvittavan summan.[17][15] Tuotanto alkoi hitaasti vuonna 1903, mutta seuraavana vuonna Nickerson onnistui uuden terien hiontakoneen valmistuksessa ja myyntiluvut moninkertaistuivat. Yhtiö myi ensimmäisen toimintavuotensa aikana 51 partahöylää ja 168 terää, mutta toisena vuonna myynti nousi 90 884:ään höylään ja 123 648:aan terään. Yhtiö laajensi tuotantoa nopeasti myös Yhdysvaltojen ulkopuolelle. Vuonna 1905 yhtiö perusti myyntitoimiston Lontooseen ja partaterätehtaan Pariisiin, ja vuonna 1906 yhtiöllä oli tehdas myös Kanadassa, myyntioperaatio Meksikossa sekä Saksan kautta toimiva Euroopan jakeluverkosto.[17]

Ensimmäinen maailmansota ja 1920-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkean hinnoittelunsa johdosta yhtiön myyntiluvut kasvoivat maltillisesti vuodesta 1908 vuoteen 1916. Parran leikkuuttaminen parturilla ja sen leikkaaminen itse partaveitsellä olivat yhä suosittuja tapoja yhdysvaltalaisten keskuudessa eikä kahden päivän sänkikään ollut epätavallinen näky. Tämä muuttui Yhdysvaltojen julistettua sodan keskusvaltoja vastaan vuonna 1917. Yhdysvaltain asevoimien säännöstöt vaativat tuolloin sotilaita hankkimaan omat parranajovälineensä ja sodan julistusvuonna yhtiö myi 1,1 miljoonaa partahöylää. Yhtiö markkinoi partahöyläänsä suunnittelemalla maavoimien ja laivaston tunnuksin koristellun partahöyläkotelon ja myi huomattavasti kilpailijoitaan AutoStropia ja Eversharpia enemmän.[18]

Khaki-setti, yksi Gilletten kahdesta Yhdysvaltain maavoimille valmistamasta partahöyläsetistä[19]

Vuonna 1918 Yhdysvaltain asevoimat alkoi jakaa Gilletten parranajovälineitä jokaiselle asevelvolliselle. Myyntiluvut nousivat 3,5 miljoonaan partahöylään ja 32 miljoonaan terään. Tämän seurauksena miljoonat nuoret miehet tottuivat ajamaan partansa päivittäin Gilletten höylällä. Yhtiö hyödynsi tätä markkinoinnissaan sodan päätyttyä ja kannusti sanoma- ja aikakauslehtimainoksissaan kotiutuneita sotilaita pitämään kiinni asevoimissa omaksumastaan tavasta.[6]

Gilletten alkuperäisen partahöylän patenttisuoja oli loppumassa vuoden 1921 marraskuussa joten pysyäkseen tulevia kilpailijoitaan edellä yhtiö toi markkinoille uuden New Improved -nimisen partahöylän ja vaihtoi hinnoitteluaan kilpailukykyisemmäksi. Alkuperäisen partahöylän nimeksi annettiin Old Type ja sen hinta alennettiin aiemmasta viidestä dollarista yhteen dollariin, mikä teki siitä tarpeeksi edullisen hankinnan myös alempiin tuloluokkiin kuuluville. Tämän seurauksena Gilletten terämarkkinat laajenivat huomattavasti ja yksikkömyynti kymmenkertaistui vuodesta 1917 vuoteen 1925. Yhtiö laajensi myös toimintaansa Yhdysvaltojen ulkopuolella heti sodan loputtua: Lontoossa avattiin New Improved -höyliä valmistava tehdas ja yhtiö perusti tusinoittain myyntitoimistoja ja tytäryhtiöitä Eurooppaan ja muualle maailmaan.[20]

Gillette koki takaiskun vuosikymmenen lopulla sen kilpailijan AutoStropin haastaessa yhtiön oikeuteen patenttirikkomuksesta. Asia sovittiin oikeuden ulkopuolella ja Gillette lupautui ostamaan AutoStropin 310 000:lla äänestysoikeudettomalla Gilletten osakkeella. Ennen kaupan toteutumista AutoStropin määräämässä tilintarkastuksessa kävi kuitenkin ilmi että Gillette oli liioitellut myyntilukujaan ja tuottojaan usean vuoden ajan ja maksanut bonuksia yhtiöjohdolle näiden myyntilukujen perusteella. AutoStrop lupasi toteuttaa kaupan tästäkin huolimatta mutta vaati suuren määrän etuoikeutettuja osakkeita äänioikeudettomien osakkeiden sijaan. Yritysfuusio toteutui vuonna 1930 ja teki AutoStropin johtajasta Henry Gaismanista Gilletten enemmistöomistajan.[21]

1930-luku ja toinen maailmansota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1930-luvulla valmistettu Gilletten partahöylä ja paketti Blue Blade -partateriä.

30-luvun lama-aika heikensi Gilletten kotimaan markkina-asemaa huomattavasti. Yhtiön osuus Yhdysvaltain markkinoista tippui alle 50:een prosenttiin kuluttajien ostaessa kilpailevien valmistajien teriä ja käyttäessä samaa terää pidemmän ajan. Gillette joutui ensimmäistä kertaa kilpailemaan hinnassa kilpailevien terävalmistajien kanssa, mikä johti terien laadun huonontumiseen yhtiön venyttäessä tuotantokalustoaan. Vuonna 1932 yhtiö pyysi mainoksessaan anteeksi teriensä laskenutta tasoa ja toi samalla markkinoille uuden, laadukkaamman partaterän nimeltä Blue Blade (suom. sininen terä).[22] Gillette kehitti myös Brushless Shaving Cream -parranajovoiteen ja toi viimeisinä lamavuosina markkinoille myös sähkökäyttöisen partakoneen joka kuitenkin vedettiin pian myynnistä.[23]

Gillette toi vuonna 1938 markkinoille halvemman Thin Blade -partaterän (suom. ohut terä), joka oli painoltaan noin puolet aikaisemmasta Blue Blade -terästä. Halpojen tuotteiden ja hiiliteräksen puutteen ansiosta ohuemmasta terästä tuli lama- ja sotavuosien ajaksi paljon edeltäjäänsä suositumpi.[24] Yhtiö alkoi panostaa huomattavasti markkinointiin yhdysvaltalaisissa urheilutapahtumissa sen huomattua, että sen mainonta World Series -baseballtapahtumassa nosti myyntilukuja yli kaksi kertaa odotettua enemmän.[25]

Vaikka kilpailu oli kovaa kotimaisilla markkinoilla, Gilletten ulkomaan tytäryhtiöt alkoivat ylittää Yhdysvalloista kertyvät liikevoitot. AutoStropin terätehdas Brasiliassa mahdollisti yhtiön laajentumisen Latinalaiseen Amerikkaan, Englannissa AutoStropin ja Gilletten toiminnot yhdistettiin saman katon alle ja yhtiö rakensi uuden terätehtaan Lontooseen. Gilletten Berliinin tehdas valmisti vuonna 1937 40 prosenttia Saksan 900:sta miljoonasta terästä ja piti hallussaan 65-70:tä prosenttia Saksan terämarkkinoista. Kaksi kolmasosaa Gilletten vuoden 1937 tuotoista tuli ulkomaan operaatioista ja seuraavana vuonna - jolloin yhtiön Yhdysvaltain markkinaosuus tippui 18 %:iin - yhtiön 2,9 miljoonan dollarin voitot tulivat lähes kokonaan ulkomaan operaatioista.[26]

Toisen maailmansodan syttyminen vähensi Gilletten höylä- ja terätuotantoa sekä Yhdysvalloissa että muualla maailmassa. Sodan seurauksena monet markkina-alueet sulkeutuivat, Saksan ja Japanin joukot pakkolunastivat yhtiön ulkomaan tehtaita ja tuotantokalustoa ja yhtiön Lontoon ja Bostonin tehtaat valjastettiin osittain asetuotantoon. Vuonna 1942 Gillette määrättiin kohdistamaan yhtiön koko partahöylätuotanto ja suurin osa terätuotannosta Yhdysvaltain asevoimille. Sodan loppuun mennessä varusmiehille oli jaettu 12,5 miljoonaa partahöylää ja puolitoista miljardia partaterää. Gillette avusti asevoimia myös sotilastiedustelussa valmistamalla yhdysvaltalaisille vakoojille tarkkoja kopioita saksalaisista partateristä jotteivät vakoojien parranajovälineet paljastaisi heitä. Yhtiö valmisti myös magneettisia, kompassina toimivia partateriä sekä karttoja ja rahaa kahvansa sisällä pitäviä partahöyliä yhdysvaltalaisia sotavankeja vapauttamaan pyrkiville tiedustelujoukoille.[27]

Sodasta toipuminen ja liiketoiminnan monipuolistuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeisinä vuosina Gillette pyrki lisäämään tuotantoa mahdollisimman nopeasti modernisoimalla Yhdysvaltojen ja Englannin tehtaidensa tuotantokalustoa, laajentamalla useiden tehtaidensa tuotantokapasiteettia ja avaamalla sodan aikana suljettuja tehtaita. Yhtiö rakensi uuden tehtaan Sveitsiin ja alkoi valmistaa teriä Meksikossa. Myyntiluvut nousivat 50 miljoonaan dollariin vuonna 1946 ja vuonna 1947 yhtiö myi yhteensä miljardi partaterää. Gilletten osuus terämarkkinoista ohitti 50 prosenttia vuonna 1950.[28] Yhtiö päivitti ja joissain tapauksissa siirsi useita vanhempia tehtaitaan Euroopassa 1950-luvulla. Mm. Pariisin tehdas siirrettiin lähellä Sveitsin rajaa sijaitsevaan Annecyn kaupunkiin.[8]

Gillette Super Speed -partahöylä ja Blue Blade -teriä partateräkotelossa.

Yhtiö toi markkinoille sodan aikana kehittämänsä partateräkotelon jonka avulla partaterän sai liu-utettua kotelosta höylään koskematta teroitettua puolta. Kotelo oli suunnattu kilpailevan yhtiön Schickin Injector-partahöyliä silmällä pitäen. Vuonna 1947 Gillette julkaisi uuden Gillette Super Speed -partahöylän, mikä oli yhtiön ensimmäinen uusi partahöylä sitten vuonna 1938 julkaistun[29]tarvitaan parempi lähde Tech-partahöylän.[30]

Vuonna 1948 Gillette osti kotipermanentteja myyvän The Toni Companyn[31] ja laajensi myöhemmin muihinkin naisille suunnattuihin tuotteisiin kuten shampoisiin ja hiuskiinteisiin, ja vuonna 1955 yhtiö osti uudelleen täytettäviä kuulakärkikyniä valmistavan Paper Maten.[32][33] Gillette toi myös vuonna 1960 markkinoille Right Guard -aerosolideodorantin ja osti kertakäyttöisiä sairaalatarvikkeita valmistavan Sterilon Corporationin vuonna 1962.[34]

Televisiomainonnalla oli suuri merkitys Gilletten sodanjälkeiselle kasvulle Yhdysvalloissa. Yhtiö aloitti TV-mainonnan vuonna 1944 ja käytti vuonna 1950 kuusi miljoonaa dollaria kuuden vuoden yksinoikeuteen World Series-baseballottelusarjan sponsorina. 50-luvun puolivälissä yhtiö käytti 85 prosenttia markkinointibudjetistaan televisiomainontaan. Gillette mainosti myös Toni-tuotesarjaa sponsoroimalla Arthur Godfreyn TV-sarjan Arthur Godfrey & His Friends ja vuoden 1958 Miss America -kauneuskilpailun ja sen voittajan.[35][36]

Gilletten Blue Blade -partaterien TV-mainos 1950-luvulta.

Vaikka Gilletten välitön prioriteetti sodan jälkeen oli kotimaan kysynnän tyydyttäminen ja myöhemmin kotimaan liiketoiminnan monipuolistaminen, yhtiö pyrki laajentumaan kasvupotentiaalia osoittaville ulkomaan markkinoille kuten Latinalaiseen Amerikkaan ja Aasiaan. Kylmä sota kuitenkin sulki monia otollisia markkina-alueita Venäjällä, Kiinassa, Itä-Euroopassa, Lähi-idässä, Kuubassa ja osissa Aasiaa ja rajoitti toimintaa muualla. Yhä useammat valtiot vaativat ulkomaisilta yrityksiltä osittaista paikkallista omistusta hintana markkinoille pääsystä tai toiminnan jatkumisesta. Euroopan ja kotimaan markkinoiden ulkopuolella Gillette käytti aikaa ja rahaa tuotanto- ja jakeluverkostojen rakentamiseen sillä yhtiö arvioi että lopulta markkinat vapautuisivat ja nationalistiset rajoitukset poistuisivat, mikä mahdollistaisi voimakkaan laajentumisen uusille markkinoille. 1960-luvun lopulla yhtiö mm. aloitti menestyksekkään minitehdashankkeen Malesian valtion kanssa 40 prosentin omistuksella ja perusti tehtaan Iraniin 51 prosentin valtio-omistuksella. Iranin tehdas oli yksi Gilletten suurimmista ja nykyaikaisimmista tehtaista Iranin vuoden 1979 vallankumoukseen saakka, jolloin ajatollah Ruhollah Khomeini nousi valtaan. Uusi hallinto näki länsimaalaiset yritykset uhkana ja Gillette joutui vetäytymään maasta.[37]

Super Blue ja Wilkinson-shokki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gillette Travel Tech -partahöylä ja paketti Gillette Super Stainless -partateriä matkarasiassa.

Vuonna 1960 Gillette toi markkinoille Super Blue -partaterän, yhtiön ensimmäisen huomattavasti parannellun partaterän sitten 30-luvun Blue Bladen. Uuden terän silikonipinnoitus vähensi yhtiön laboratoriotesteissä partakarvojen tarttumista terään ja oli näin huomattavasti miellyttävämpi käyttää kuin pinnoittamattomat terät. Super Blue oli menestys ja myi enemmän kuin Blue Blade ja Thin Blade -partaterät yhteensä. Vuoden 1961 loppuun mennessä Gilletten osuus kaksipuolisten partaterien markkinoista nousi yli 90 %:iin ja 70 %:iin kaikista partateristä.[38]

Noin kaksi vuotta Super Bluen julkaisun jälkeen, vuonna 1962, englantilainen Wilkinson Sword haastoi Gilletten tuomalla markkinoille maailman ensimmäisen ruostumattomasta teräksestä valmistetun partaterän. Terä pysyi käyttäjien mukaan terävänä noin kolme kertaa pidempään kuin parhaatkin hiiliteräksiset - Super Blue mukaan luettuna - mikä teki Wilkinsonin teristä erittäin haluttuja. Gillette oli itse asiassa Super Bluen kehittämisen aikana löytänyt pinnoitusmenetelmän jota voitiin käyttää myös terien valmistukseen ruostumattomasta teräksestä mutta sen jatkokehitys oli sysätty syrjään Super Bluen saattamiseksi markkinoille. Wilkinson käytti Gilletten patentoimaa pinnoitusmenetelmää teriensä valmistuksessa ja joutui maksamaan rojalteja Gillettelle.[39]

Gillette ei halunnut tuoda omia ruostumattomasta teräksestä valmistettuja teriään markkinoille; Super Blue oli tuottanut yhtiölle suurta voittoa ja sen korvaaminen pidempikestoisella terällä olisi pienentänyt liikevoittoa. Lopulta yhtiö päätyi suurempaa vahinkoa välttääkseen tuomaan omat Gillette Stainless -teränsä markkinoille elokuussa 1963, noin vuosi Wilkinsonin jälkeen. Gilletten osuus maailmanlaajuisista kaksipuolisten partaterien markkinoista tippui tapauksen johdosta 90 %:sta 70 %:iin.[39]

Kaksi vuotta Gillette Stainless -terien julkaisun jälkeen yhtiö toi markkinoille paremmasta terässeoksesta valmistetun ja kestävämpää pinnoittetta käyttävän Super Stainless -partaterän. Terä tunnettiin Euroopassa nimellä Super Silver.[40] Samana vuonna yhtiö julkaisi myös Techmatic-partahöylän, jonka rullaksi muotoiltua terää kelattiin käytettäväksi sitä mukaa kun terä tylstyi.[41][29]

Super Blue -terien menestys oli yhtiölle käännekohta jonka aikana kemiasta tuli Gillettelle yhtä tärkeä osa terien valmistusta kuin metallurgiasta. Terien pinnoitus oli Gilletten yhdysvaltalaisten ja britannialaisten tutkijoiden yhteistyön tulos.[42] Wilkinson-jupakan seurauksena tuolloinen Gilletten hallituksen puheenjohtaja Carl Gilbert lisäsi yhtiön tutkimus- ja tuotekehitysbudjettia, rakennutti uuden tutkimuskeskuksen Rockvilleen Marylandin osavaltiossa ja rohkaisi Britannian tutkimustoiminnan laajentamista.[43]

Trac II

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Patenttipiirustus hylätystä Atra-höylästä ja kuva sen sijasta julkaistun Trac II:n Deluxe-mallista.

Gilletten ensimmäisen kaksiteräisen höylän kehitys alkoi yhtiön Englannin laboratoriossa Readingissa vuonna 1964. Tuolloin uusi työntekijä Norman C. Welsh teki kokeita kahta terää käyttävillä partahöylillä ja löysi ilmiön jota hän kutsui hystereesiksi: terän kohdatessa partakarvan se venytti karvaa ulos karvatupesta ennen leikkaamista ja mikäli toinen terä ehti karvan kohdalle tarpeeksi nopeasti, se kykeni leikkaamaan karvan vieläkin lyhyemmäksi ennen sen vetäytymistä takaisin tuppeen. Welsh kollegoineen työskenteli lähes yksinomaan Atra-nimisen kaksiteräisen höylän parissa kuuden vuoden ajan. Atra-höylässä oli kaksi vastatusten sijoitettua terää jotka leikkasivat partakarvoja ajajan liikuttaessa höylää ihollaan jynssäävin liikkein ylös ja alas.[44]

Atra oli useissa kuluttajatesteissä osoittautunut tuolloisia partahöyliä – kuten Techmaticia – paremmaksi, mutta yhtiön markkinointipäälliköiden huolena oli että kuluttajat vieroksuisuvat uuden parranajotavan oppimista. Vaikka pakkaus- ja tuotantokalusto oli jo lähes valmis Atran massatuotantoa varten, yhtiö päätti vuoden 1970 puolivälissä suunnata resurssinsa Atran varjoon jääneen partahöyläprojektin kehittämiseen. Rex-niminen höylä ajoi parran perinteisin parranajoliikkein ja käytti hyväkseen kahta terää ja hystereesiä aivan yhtä hyvin kuin Atra. Projektilla tosin oli useita ratkaisemattomia suunnitteluongelmia liittyen sekä itse tuotteeseen että sen valmistamiseen. Bostonin Warren Nissen teki tuotesuunnittelun, Readingin Ted Pomfret selvitti terien sijoittelugeometrian ja Bostonin Frank Dorion korjasi höylän kokeellisia versioita piinanneet tukkeutumisongelmat. Pomfret myös matkusti Bostoniin useita kertoja auttamaan tuotantokaluston suunnittelussa. Rex-projekti onnistui, Atra hylättiin ja Gillette toi markkinoille Trac II:ksi nimetyn ensimmäisen kaksiteräisiä teräkasetteja käyttävän partahöylänsä syksyllä 1971[29][45]. Trac II valtasi suurimman osan kalliimpien partahöylien markkinoista ja päihitti Wilkinson Swordin joitain kuukausia aikaisemmin Yhdysvalloissa julkaiseman yksiteräisiä teräkasetteja käyttävän partahöylän.[46]

Kertakäyttöisten höylien haaste

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1974 ranskalainen Société Bic SA toi markkinoille maailman ensimmäisen kertakäyttöisen partahöylän. Höylä julkaistiin ensin Kreikassa missä se myi hyvin, minkä jälkeen se tuotiin markkinoille Italiassa ja useissa muissa Euroopan maissa. Gillette kiirehti suunnittelemaan omaa kertakäyttöhöylänsä ennen kuin Bic ehtisi tuomaan tuotteensa Yhdysvaltain markkinoille. Yhtiö suunnitteli Bicin kaltaisen yksiteräisen höylän joka kuitenkin hylättiin pian; yhtiö päätyi kaksiteräiseen höylään joka oli käytännössä siniseen muovikahvaan valettu Trac II -teräkasetti. Gillette julkaisi kilpailevan kertakäyttöhöylänsä Yhdysvalloissa vuonna 1976 nimellä Good News, noin vuosi ennen Bicin saapumista maahan, ja onnistui saavuttamaan kotimaan markkinajohtajuuden ja pitämään sen Bicin ja muiden kilpailijoiden tuotteiden saapuessa markkinoille. Good News julkaistiin Euroopassa useilla eri nimillä ja saavutti yhtäläisen ja jopa suuremman suosion kuin Bicin höylä. Gillette toi höylän nopeasti markkinoille muillakin tärkeillä markkina-alueilla joihin Bic ei ollut ehtinyt laajentua, kuten Latinalaisessa Amerikassa jossa höylä tunnettiin nimellä Prestobarba.[47] Yhtiö käytti Latinalaisessa Amerikassa hyväkseen ns. kannibalisointistrategiaa tuomalla kertakäyttöhöylänsä markkinoille useassa markkinasegmentissä: laajalti mainostetun Prestobarban rinnalla sama höylä tuotiin markkinoille eri nimillä – mm. Permasharp Meksikossa ja Probak Brasiliassa – ja ne hinnoiteltiin vähintään 10–15 prosenttia Prestobarbaa alemmaksi. Halvemmat höylät eriytettiin sinisestä Prestobarbasta myös valmistamalla ne keltaisesta muovista, minkä lisäksi niitä ei mainostettu. Strategia toimi ja myöhemmät markkinatulokkaat eivät onnistuneet saamaan suurta jalansijaa. Strategian osoittauduttua toimivaksi Gilletten tytäryhtiöt Venäjällä, Puolassa ja useilla Aasian ja Lähi-idän markkina-alueilla ryhtyivät käyttämään samaa strategiaa.[48]

Vaikka Gillette onnistui säilyttämään markkinajohtajuutensa Biciä ja muita kilpailijoita vastaan, kertakäyttöhöylien suuri suosio, niiden teräkasetteja kalliimmat valmistuskustannukset ja hintakilpailu pienensivät yhtiön liikevoittoja. Vuoteen 1980 mennessä kertakäyttöhöylien osuus maailmanmarkkinoista oli noussut 27 prosenttiin yksikkömyynnistä ja 22 prosenttiin kokonaistuotosta.[49][50] John W. Symons otti asiakseen suunnanmuutoksen ajamisen noustuaan Gilletten Euroopan liiketoimintayksikön johtajaksi vuonna 1979. Symonsin mukaan ongelma ei ollut yhtiön markkinaosuus – Euroopassa 70 prosenttia kokonaismarkkinoista, mikä oli parempi kuin Yhdysvalloissa – vaan sen keskittyminen kertakäyttöhöylämarkkinoilla kilpailemiseen parempaa voittoa tuottavien teräkasettihöylien kustannuksella. Symons vähensi kertakäyttöhöylien markkinointibudjettia Euroopassa ja värväsi mainostoimisto BBDO:n Lontoon toimiston laatimaan mainoskampanjan joka saisi miehet tuntemaan parhaan mahdollisen ajokokemuksen ja -tuloksen saamisen tärkeäksi ja miehekkääksi. Uusi markkinointistrategia yhdistettynä kulujen vähentämiseen ja tuotannon keskittämiseen käänsi Euroopan liikevoiton nousuun. Euroopan alue tuotti 96 miljoonaa dollaria liikevoittoa vuonna 1985, kun kaksi vuotta aiemmin luku oli ollut 77 miljoonaa.[51]

Vuonna 1980 Gillette toi markkinoille Atra-nimisen kaksiteräisen partahöylän jossa oli kääntyvä pää. Atra nousi ensimmäisenä vuotenaan markkinajohtajaksi Yhdysvalloissa ja ajan mittaan myös Euroopassa. Atra tunnettiin Euroopassa nimellä Contour.[52]

Tuotehistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Messinkipäällysteinen Old Type -partahöylä 1920-luvun paikkeilta.
Thin Blade -partateräpaketteja.
Gilletten vuonna 1998 markkinoille tuoma Gillette Mach3.
Gillette Blue II
Gillette Fusion Proglide partakone 5 terällä
 Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Merkinnän syy: Tarkoituksena on loppujen lopuksi sulauttaa tuotelistaus osaksi leipätekstiä yhtiön historiasta. Tuotteita on muutenkin paljon enemmän kuin mitä tässä on nyt listattuna.
  • Old Type, Gilletten ensimmäinen partahöylä ja siihen sopiva molemmilta puolilta teroitettu terä.[53] Höylän myynti aloitettiin vuonna 1903, mutta nimi ”Old Type” otettiin käyttöön vasta vuonna 1921 Gilletten tuotua markkinoille toisen partahöylän, joka sai nimen ”New Improved”.[54]
  • New Improved tuotiin markkinoille 1921. Gilletten alkuperäisen partahöylän patentti oli umpeutumassa saman vuoden marraskuussa ja yhtiö tarvitsi uuden myyntivaltin pysyäkseen markkinajohtajana kilpailevien halpakopioiden ilmaantuessa. Yhtiö jatkoi myös vanhanmallisten höylien myymistä, mutta huomattavasti aikaisempaa halvemmalla; viiden Yhdysvaltain dollarin hinta laski yhteen dollariin.[55]
  • Blue Blade, vuonna 1932 myyntiin tullut kaksipuolinen partaterä. Tuodessaan terän markkinoille yhtiö julkaisi mainoksen, jossa se pyysi anteeksi teriensä edeltävinä vuosina laskenutta tasoa.[56]
  • Thin Blade, vuonna 1938 esitelty kaksipuolinen partaterä joka oli ohuempi ja halvempi kuin Blue Blade.[25]
  • MiLady Décolleté, vuonna 1950 lanseerattu, naisille suunnattu höylä.[57]
  • Foamy, vuonna 1953 aerosolipurkkiin pakattu itsestään vaahtoava partavaahto.[58]
  • Right Guard, vuonna 1960 lanseerattu aerosolideodorantti.[59]
  • Super Blue, vuonna 1960 myyntiin tullut ensimmäinen pinnoitettu, kaksipuolinen terä.[60]
  • Gillette Stainless, vuonna 1963 myyntiin tullut ruostumattomasta teräksestä valmistettu terä.[41]
  • Super Stainless, Euroopassa Super Silver, vuonna 1965 lanseerattu ruostumattomasta teräksestä valmistettu kestävämpi terä.[41]
  • Techmatic oli 1960-luvun puolivälissä kehitelty höylä, jonka rullaksi muotoiltua terää kelattiin käytettäväksi sitä mukaa kun terä tylstyi.[41]
  • Trac II oli vuonna 1971 esitelty kaksiteräisiä kertakäyttökasetteja käyttävä partahöylä.[61] Trac II oli maailman ensimmäinen kaksiteräinen partahöylä.[62]
  • Atra (Euroopassa Contour), vuonna 1977 myyntiin tullut kaksiteräisiä teräkasetteja käyttänyt partahöylä, jossa oli kääntyvä pää.[52]
  • Just Whistle, myöhemmin Atra for Women, vuonna 1980 lanseerattu, naisille suunnattu versio Atrasta.[63]
  • Atra Plus, vuonna 1985 esitelty paranneltu versio Atrasta joka lisäsi teräkasettiin voitelunauhan.[64]
  • Good News (Latinalaisessa Amerikassa Prestobarba), vuonna 1976 lanseerattu kaksiteräinen, kokonaan kertakäyttöinen partahöylä.[65]
  • Good News Plus, vuonna 1986 myyntiin tullut kertakäyttöinen partahöylä, jossa oli voitelunauha.[66]
  • Gillette Sensor, vuonna 1990 esitelty kaksiteräinen partahöylä, jonka terät liikkuivat kasetin sisällä jousien avulla.[67][68]
  • Sensor for Women, vuonna 1992 esitelty, naisille suunnattu höylä johon sopivat myös alkuperäisen Sensor-partahöylän teräkasetit.[69]
  • Sensor Excel, vuonna 1994 lanseerattu partahöylä.[70]
  • Sensor Excel for Women, naisille suunnattu versio Sensor Excelistä.[71]
  • Sensor3-varsiterä, vuonna 2003 markkinoille tullut kertakäyttöinen partahöylä.[72]
  • Sensor3-partahöylä, vuonna 2004 esitelty, vaihdettavia teräkasetteja käyttävä partahöylä.[73]
  • Mach3, vuonna 1998 lanseerattu maailman ensimmäinen kolmiteräinen partahöylä.[74]
  • Mach3Turbo, vuonna 2001 myyntiin tullut paranneltuja teriä käyttävä partahöylä.[75]
  • M3Power, vuonna 2004 tuli markkinoille paristokäyttöinen partahöylä, jossa on värinätoiminto.[76][77]
  • Venus vuonna 2001 esiteltiin naisille suunniteltu höylä.[78][79]
  • Venus Divine, vuonna 2004 laskettiin myyntiin naisille suunnattu höylä jossa on voitelunauha.[79]
  • Venus Breeze, vuonna 2007 lanseerattu naisille suunnattu höylä, jonka teräkaseteissa on kaksi ajogeelityynyä.[79]
  • Venus Embrace, vuonna 2008 myyntiin tullut viisiteräinen naisille suunnattu höylä.[79]
  • Venus Spa, vuonna 2009 esiteltiin naisille suunnattu höylä jonka ajogeelityynyt tuoksuvat vihreältä teeltä.[79]
  • Venus Bikini Trimmer, vuonna 2010 lanseerattiin yksiteräinen, naisille suunnattu höylä.[79]
  • Venus Olay, vuonna 2012 esitelty, naisille suunnattu viisiteräinen höylä, jossa on Olay-saippuatyynyt.[79]
  • Venus Embrace Sensitive, vuonna 2014 markkinoitu viisiteräinen, herkkäihoisille naisille suunnattu höylä.[79]
  • Venus Snap, vuonna 2014 myyntiin tullut pienikokoinen Venus-höylä.[79]
  • Venus Swirl, vuonna 2015 lanseerattiin markkinoille naisille suunnattu viisiteräinen höylä, jossa on pallonivelen avulla kääntyvä pää.[80]
  • Gillette Fusion ja Fusion Power, vuonna 2006 esitelty viisiteräinen partahöylä ja sen värähtelevä versio.[81][82] Gilletten mukaan paristokäyttöinen Fusion Power tuottaa mikrovärähtelyjä joiden avulla partakarvat saa ajettua lyhyemmiksi.[83]
  • Fusion ProGlide ja ProGlide Power, vuonna 2010 markkinoille tuotu viisiteräinen partahöylä ja sen värähtelevä versio. Yhtiön mukaan höylän ohuemmat terät ja niiden uudenlainen päällyste mahdollistavat paremman leikkaustehon ja leveämpi voitelunauha tekee ajosta mukavampaa.[84]
  • Fusion ProGlide FlexBall ja FlexBall Power, vuonna 2014 esitelty viisiteräinen partahöylä ja sen värähtelevä versio. Höylässä on pallonsarana jonka avulla höylän pää kääntyy sivusuunnassa ajon aikana.[85] Yhtiön mukaan höylä leikkaa partakarvat 23 mikronia lyhyemmiksi.[86]
  • Fusion ProShield ja ProShield Chill, vuonna 2015 myyntiin tullut viisiteräinen Fusion-teräkasetti, jossa on voitelunauha sekä ennen teriä että niiden jälkeen.[87]
  • Gillette Body, vuonna 2014 lanseerattu miesten ihokarvojen ajeluun tarkoitettu tuotesarja.[88]
  • Gillette TREO, vuonna 2017 testikäyttöön julkaistu omais-, vanhusten- ja vammaistenhoitajien käytettäväksi suunnattu partahöylä. Höylä on suunniteltu helpottamaan ja parantamaan parranajoa tilanteissa joissa mies ei itse kykene ajamaan partaansa vaan sen tekee toinen henkilö.[89][90]

Kritiikkiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2003 Gilletteä syytettiin ylihinnoittelusta investointipankki Morgan Stanleyn julkaistua raportin, jonka mukaan Gillette oli ennen Mach3-partahöylänsä julkaisua vuonna 1998 nostanut vanhojen Sensor ja Sensor Excel -tuotteidensa hintoja noin prosentilla per vuosi. Mach3:n julkaisun jälkeen hinnat olivat raportin mukaan nousseet noin kuusi prosenttia per vuosi, mikä oli lähes kaksi kertaa inflaation verran. Gillette kiisti nostaneensa hintoja inflaatiota enemmän ja puolusti hinnoitteluaan sillä, että yhtiö oli käyttänyt 10 vuotta ja 750 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria Mach3:n kehittämiseen ja kahden tehtaan tuotantokalustoihin.[91]

Vuonna 2005 Gilletten tuolloinen kilpailija Schick toi Connecticutin piirioikeuteen siviilikanteen, jossa se syytti Gilletteä valheellisten väittämien esittämisestä M3Power-partahöylänsä mainonnassa. Oikeus totesi Gilletten TV-mainoksessa näytetyn animaation jossa paristokäyttöisen partahöylän värähtelyt saavat partakarvat suoristumaan olevan harhaanjohtava ja epätosi.[92] Oikeus käsitteli myös mainoksessa esitettyä väitettä siitä, että värähtelyt saavat partakarvat ulkonemaan ihosta, mutta kummankaan yhtiön oikeudelle esittämät tutkimukset ja asiantuntijalausunnot eivät olleet riittäviä näyttämään väitteen olevan epätosi. Todisteiden puutteesta huolimatta oikeus kuitenkin totesi väitteen olevan kyseenalainen.[83] Gilletteä vastaan nostettiin samoja mainosväittämiä koskeva, sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa nostetuista syytteistä koostuva ryhmäkanne, jonka yhtiö sopi vuonna 2010.[93]

Brittiläinen sanomalehti Daily Mail raportoi vuonna 2009 Britannian kuluttajansuojajärjestö OFT:n tutkivan Gilletten omistavaa Procter & Gamblea ja Gilletten tuotteita myyviä vähittäiskauppiaita hintakartellista. Lehti kritisoi myös Gilletten terien hinnoittelua: partateräteollisuuden sisäpiiriläinen kertoi lehdelle yhden Gillette Fusion Power -partateräkasetin valmistushinnan olevan enintään 5 Englannin penniä ja pakkausmateriaalin 2 penniä lopullisen vähittäismyyntihinnan ollessa 2,43 puntaa per teräkasetti.[94]

Vuonna 2016 Gillette tuomittiin Ranskassa vuodesta 2003 vuoteen 2006 toimineesta hintakartellista johon oli Gilletten lisäksi osallistunut kaksitoista muuta kodinhoito- ja hygienatuotteiden valmistajaa.[95] Ranskan kilpailuviranomaisen Autorité de la concurrencen mukaan kartelli vahingoitti kuluttajia ja kansantaloutta, sillä se kohdistui usein välttämättömiin kuluttajatuotteisiin markkinoilla joilla kilpaili vain harvoja yrityksiä. Gillette tuomittiin maksamaan sakkoja lähes 75 miljoonaa euroa.[96]

Populaarikulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gilletten moniteräisiä partahöyliä on kritisoitu parodian ja satiirin keinoin yhtiön ensimmäisestä moniteräisestä höylästä alkaen. Vuonna 1975 yhdysvaltalainen viihdeohjelma Saturday Night Live esitti sketsissään kolmiteräisen ”Triple-Trac” -partahöylän joka parodioi Gilletten kaksiteräistä Trac II -partahöylää.[97] Vuonna 2000 ohjelma parodioi Gilletten Mach3-partahöylää fiktiivisellä ”Platinum Mach 14” -partahöylällä. Myös Mad TV -sketsiohjelma parodioi Mach3-höylää omassa sketsissään.[98] Uutissatiirisivusto The Onion julkaisi Mach3:a satirisoivan artikkelin otsikolla ”Fuck Everything, We're Doing Five Blades” vuonna 2004, lähes kaksi vuotta ennen Gilletten viisiteräisen Fusion-partahöylän julkaisua.[99]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • McKibben, Gordon: Cutting Edge: Gillette's Journey to Global Leadership. Boston, Massachusetts: The Gillette Company, 1998. ISBN 0-87584-725-0 (englanniksi)
  • Waits, Robert K.: A Safety Razor Compendium: The Book. (Teoksen PDF-versio) Lulu.com, 2014. ISBN 978-1312293533 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ McKibben s. 11
  2. ↑ McKibben s. 11
  3. ↑ McKibbenin kirjan esipuhe
  4. ↑ Isidore, Chris: P&G to buy Gillette for $57B money.cnn.com. 28.1.2005. Cable News Network. Viitattu 14.2.2017. (englanniksi)
  5. ↑ McKibben s. 5-14
  6. ↑ a b McKibben s. 18-20
  7. ↑ McKibben s. 40
  8. ↑ a b McKibben s. 61
  9. ↑ McKibben s. 49
  10. ↑ P&G 2018 Annual Report (PDF) (s. 14 (PDF:n painettujen sivunumeroiden mukaan)) The Procter & Gamble Company. Arkistoitu 10.11.2018. Viitattu 10.11.2018. (englanniksi)
  11. ↑ Gillette, Bleeding Market Share, Cuts Prices of Razors Fox Business. 4.4.2017. FOX News Network, LLC. Arkistoitu 16.5.2017. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
  12. ↑ Gillette on the Forbes World's Most Valuable Brands List Forbes.com. 05.2018. Forbes Media LLC. Arkistoitu 5.9.2018. Viitattu 10.11.2018. (englanniksi)
  13. ↑ McKibben s. 5
  14. ↑ McKibben s. 7-8
  15. ↑ a b Gillette, King Camp: Origin of the Gillette Razor. The Gillette Blade, 1918, helmikuu, nro 4, s. 3–12. The Gillette Safety Razor Company. Lehden skannattu versio Archive.org-sivustolla. Viitattu 19.6.2019. (englanniksi)
  16. ↑ McKibben s. 6
  17. ↑ a b McKibben s. 9-15
  18. ↑ McKibben s. 17-19
  19. ↑ Gillette U.S. Service Razor Set National Museum of American History. Viitattu 26.10.2019. (englanniksi)
  20. ↑ McKibben s. 20-21
  21. ↑ McKibben s. 29–30
  22. ↑ McKibben s. 32–33
  23. ↑ McKibben s. 34
  24. ↑ McKibben s. 35
  25. ↑ a b McKibben s. 36–39
  26. ↑ McKibben s. 34–35
  27. ↑ McKibben s. 39–40
  28. ↑ McKibben s.40–44
  29. ↑ a b c Waits s. 468
  30. ↑ McKibben s. 44–45
  31. ↑ McKibben, kts. "Which twin has the Toni?" -mainosliitteen selite sivujen 52 ja 53 välissä
  32. ↑ McKibben s. 45–48
  33. ↑ Overfelt, Maggie: A Permanent Contribution When Gillette bought a hot startup in an effort to diversify, it got something even better: the entrepreneur behind the product. money.cnn.com. 1.4.2003. Cable News Network. Arkistoitu 2.7.2009. Viitattu 30.5.2017. (englanniksi)
  34. ↑ McKibben s. 54–55
  35. ↑ McKibben s. 49–52
  36. ↑ Gillette Co. AdvertisingAge. 15.9.2003. Crain Communications Inc.. Arkistoitu 20.5.2015. Viitattu 30.5.2017. (englanniksi)
  37. ↑ McKibben s. 61–66
  38. ↑ McKibben s. 53–54
  39. ↑ a b McKibben s. 56–58
  40. ↑ McKibben s. 58
  41. ↑ a b c d McKibben s. 58
  42. ↑ McKibben s. 53
  43. ↑ McKibben s. 59
  44. ↑ McKibben s. 67–68
  45. ↑ M. Neer, Robert: Where the World Learns to Shave The Hardvard Crimson (thecrimson.com). 12.12.1985. Arkistoitu 10.8.2013. Viitattu 29.5.2018. (englanniksi)
  46. ↑ McKibben s. 67–69
  47. ↑ McKibben s. 97–98
  48. ↑ McKibben s. 336–337
  49. ↑ McKibben s. 98–99
  50. ↑ Brown, Lew G. s. 2
  51. ↑ McKibben s. 114–117
  52. ↑ a b McKibben s. 96
  53. ↑ King C. Gillette: Patent US775134 - Razor. (Kts. piirustuksen kohta "Fig.1.") Google.com/patents. 15.11.1904. United States Patent and Trademark Office. Viitattu 3.9.2016. (englanniksi)
  54. ↑ McKibben s. 20
  55. ↑ McKibbon s.20–21
  56. ↑ McKibben s. 33
  57. ↑ McKibben s. 17
  58. ↑ McKibben s. 47
  59. ↑ McKibben s. 54
  60. ↑ McKibben s. 52-53
  61. ↑ McKibben s. 69
  62. ↑ 1971 | Gillette News news.gillette.com. Procter & Gamble. Viitattu 14.2.2017. (englanniksi)
  63. ↑ McKibben s. 269
  64. ↑ McKibben s. 118
  65. ↑ McKibben s. 98
  66. ↑ 1986 | Gillette News news.gillette.com. Procter & Gamble. Viitattu 16.2.2017. (englanniksi)
  67. ↑ McKibben s. 252
  68. ↑ McKibben s.240
  69. ↑ McKibben s. 271
  70. ↑ 1994 | Gillette News news.gillette.com. Procter & Gamble. Viitattu 3.6.2017. (englanniksi)
  71. ↑ McKibben s. 273
  72. ↑ 2003 | Gillette News news.gillette.com. Procter & Gamble. Viitattu 3.6.2017. (englanniksi)
  73. ↑ 2004 | Gillette News news.gillette.com. Procter & Gamble. Viitattu 3.6.2017. (englanniksi)
  74. ↑ Aoki, Naomi: The war of the razors archive.boston.com. 31.8.2003. The New York Times Company. Arkistoitu 2.9.2016 . Viitattu 3.9.2016. (englanniksi)
  75. ↑ 2001 | Gillette News news.gillette.com. Procter & Gamble. Viitattu 3.6.2017. (englanniksi)
  76. ↑ 2004 | Gillette News news.gillette.com. Procter & Gamble. Viitattu 3.6.2017. (englanniksi)
  77. ↑ Lindsay, Jay: Gillette hypes new razor DesertNews.com. 21.5.2004. Deseret Digital Media. Arkistoitu 3.6.2017. Viitattu 3.6.2017. (englanniksi)
  78. ↑ Rogers, Bridget: The Best Women’s Razors-Reviews & Comparisons Gazette Review. 28.10.2016. Arkistoitu 30.10.2016. Viitattu 3.6.2017. (englanniksi)
  79. ↑ a b c d e f g h i Gillette Venus Histori | About Us gillettevenus.com. Procter & Gamble. Arkistoitu 3.6.2016. Viitattu 3.6.2017. (englanniksi)
  80. ↑ ADDING MULTIMEDIA Gillette® Venus Swirl Razor™ Moves Like No Other for a Flawless Shave Businesswire.com. 16.1.2015. Business Wire, Inc.. Viitattu 3.6.2017. (englanniksi)
  81. ↑ Gillette unveils 5-bladed razor money.cnn.com. 14.9.2005. Cable News Network. Arkistoitu 3.9.2016. Viitattu 3.9.2016. (englanniksi)
  82. ↑ Gillette Fusion(TM) Advertising Debuts During Super Bowl XL; Super Bowl Sunday and Gillette Fusion: The Best a Man Can Get news.pg.com. 27.1.2006. Procter & Gamble. Arkistoitu 22.9.2015. Viitattu 3.9.2016. (englanniksi)
  83. ↑ a b Hall, Janet C.: United States District Court, District of Connecticut: Schick Manufacturing, Inc. v. The Gillette Company (PDF) ecf.ctd.uscourts.gov. 31.5.2005. Arkistoitu 1.9.2016. Viitattu 1.9.2016. (englanniksi)
  84. ↑ Today Shaving Becomes 'Gliding' as Gillette® Fusion® ProGlide™ and Gillette Fusion ProSeries™ are Available on Store Shelves news.gillette.com. 8.6.2010. Procter & Gamble. Arkistoitu 11.1.2015. Viitattu 28.5.2017. (englanniksi)
  85. ↑ Gillette Declares “Shaving Rebuilt” with Launch of New Fusion ProGlide with FlexBall™ Technology news.gillette.com. 29.4.2014. Procter & Gamble. Arkistoitu 10.5.2014. Viitattu 28.5.2017. (englanniksi)
  86. ↑ Roose, Kevin: Gillette’s New Razor Is Everything That’s Wrong With American Innovation NYMag.com. 18.4.2014. New York Media LLC. Arkistoitu 19.4.2014. Viitattu 28.5.2017. (englanniksi)
  87. ↑ Gillette Launches New Fusion® ProShield™ with Lubrication Before and After the Blades to Shield against Irritation news.gillette.com. 18.11.2015. Procter & Gamble. Arkistoitu 20.12.2015. Viitattu 28.5.2017. (englanniksi)
  88. ↑ Gillette Takes Precision to a New Level with Its First Razor Built for the Male Terrain news.gillette.com. 14.2.2014. Procter & Gamble. Arkistoitu 22.4.2014. Viitattu 28.5.2017. (englanniksi)
  89. ↑ Mullaney, Tim: Gillette Hopes New Razor Will Be Game Changer for Senior Living [Updated] Senior Housing News (seniorhousingnews.com). 17.9.2017. Arkistoitu 21.5.2018. Viitattu 21.5.2018. (englanniksi)
  90. ↑ Gillette Invites U.S. & UK Caregivers to Trial First Ever Assisted Shaving Razor P&G News (news.pg.com). 17.10.2017. Procter & Gamble. Arkistoitu 19.10.2017. Viitattu 21.5.2018. (englanniksi)
  91. ↑ Lusher, Adam: Gillette accused of taking too big a cut from its customers Telegraph.co.uk. 21.9.2003. Telegraph Media Group Limited. Arkistoitu 1.9.2016. Viitattu 1.9.2016. (englanniksi)
  92. ↑ Hanlon, Mike: Truth in advertising Newatlas.com. 1.7.2006. Gizmag Pty Ltd. Arkistoitu 21.9.2016. Viitattu 1.9.2016. (englanniksi)
  93. ↑ Gillette settles razor ad suit for $7.5 million (Alkuperäinen julkaisu: Manatt.com) Lexology.com. 18.8.2010. Globe Business Media Group. Arkistoitu 3.6.2017. Viitattu 3.6.2017. (englanniksi)
  94. ↑ Poulter, Sean: Sharp practice? The razor heads that cost just 5p to make, but sell for £2.43 each Dailymail.co.uk. 8.7.2009. Associated Newspapers Ltd. Arkistoitu 1.09.2016. Viitattu 1.9.2016. (englanniksi)
  95. ↑ Huge price-fixing fine is upheld The Connexion. 28.10.2016. Arkistoitu 9.2.2017. Viitattu 9.2.2017. (englanniksi)
  96. ↑ 18 December 2014: Home and personal care products sold in supermarkets - The Autorité de la concurrence fines concerted practices between manufacturers a total of 345,2 € millions and 605,9 € millions on each market concerned (Lehdistötiedote päivitetty 27.10.2016) autoritedelaconcurrence.fr. 18.12.2014. Autorité de la concurrence. Arkistoitu 9.2.2017. Viitattu 9.2.2017. (englanniksi)
  97. ↑ Frevele, Jamie: Fake SNL Products That Were Actually Created The Mary Sue. 28.2.2011. The Mary Sue, LLC. Arkistoitu 21.3.2016. Viitattu 28.5.2017. (englanniksi)
  98. ↑ Darrick, Thomas: 7 Fake TV Ideas That Became A Reality Zimbio. 29.1.2014. Livingly Media, Inc.. Arkistoitu 30.1.2014. Viitattu 28.5.2017. (englanniksi)
  99. ↑ Fuck Everything, We're Doing Five Blades The Onion. 18.1.2004. Onion Inc.. Arkistoitu 8.9.2005. Viitattu 28.5.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]