Gisèle Pelicot

Gisèle Pelicot vuonna 2024.

Gisèle Pelicot (s. 7. joulukuuta 1952 Villingen, Länsi-Saksa) on ranskalainen nainen, joka oli Mazanin raiskausten uhri. Hänen miehensä oli vuosina 2011–2020 huumannut hänet ja antanut internetin kautta löydettyjen miesten raiskata hänet. Pelicot’sta tuli kansainvälisesti tunnettu, kun hän päätti pitää raiskaajiensa oikeidenkäynnin avoimena. Se teki hänestä feministisen sankarin, sillä normaalisti Ranskassa raiskausoikeudenkäynnit pidetään suljettuina. Avoimen oikeudenkäynnin tavoitteena oli viedä häpeää pois uhrilta tekijöille. Pelicot’n rohkeutta on kiittänyt muun muassa Emmanuel Macron, ja esimerkiksi BBC valitsi hänet vuoden 2024 100 Women -listalle.

Nuoruus ja avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gisèle Pelicot syntyi 1952 Villingenissä Länsi-Saksassa. Hänen isänsä oli ranskalainen ammattisotilas. Hänen äitinsä kuoli 35-vuotiaana syöpään, kun Gisèle itse oli vasta yhdeksän.[1]

Gisèle tapasi 1971 tulevan miehensä Dominique Pelicot’n. He menivät kaksi vuotta myöhemmin naimisiin ja muuttivat Pariisin esikaupunkialueelle Villiers-sur-Marneen.[1]

Pelicot’t saivat kolme lasta, ja kumpikin heistä työskenteli pitkään valtiollisella energiayhtiöllä Électricité de Francella. He erosivat 2004, kun Gisèle sai tietää miehensä veloista ja alkoi pelätä omien varojensa puolesta. Pelicot’t palasivat kuitenkin yhteen ja menivät 2007 uudestaan naimisiin.[1] He eläköityivät 2013 ja muuttivat Pariisista Etelä-Ranskan Mazaniin.[2]

Raiskaukset ja oikeudenkäynti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gisèle Pelicot raiskattiin vuosina 2011–2020 yli 200 kertaa. Hänen miehensä Dominique murskasi uni- ja masennuslääkkeitä vaimonsa ruokiin ja juomiin ja antoi vaimonsa muiden miesten raiskattavaksi. Yhdeksän vuoden aikana Pelicot’n raiskasi 51 miestä.[2] Dominique kertoi verkkofoorumilla muille mahdollisuudesta harrastaa seksiä vaimonsa kanssa ’à son insu’ eli vaimon tietämättä.[3]

Pelicot alkoi epäillä terveytensä puolesta, kun hän heräsi usein sängystään pyjamassa ilman muistikuvia siitä, miten oli päätynyt sänkyyn. Hän ajatteli kärsivänsä neurologisista ongelmista tai jopa Alzheimerin taudista. Häntä alkoivat vaivata myös erilaiset gynekologiset vaivat.[4]

Dominique Pelicot pidätettiin marraskuussa 2020, kun vartija huomasi hänet kuvaamassa naisten hameiden alta paikallisessa supermarketissa. Poliisi löysi takavarikoidulta USB-tikulta 20 000 valokuvaa ja videoita hänen vaimonsa raiskauksista.[5]

Ranskassa on tavallista, että seksuaalisen väkivallan uhrit valitsevat suljetun oikeudenkäynnin. Pelicot valitsi kuitenkin toisin pitääkseen esillä asiaa. Hänen asianajajansa kertoi medialle, että hän halusi ”häpeän vaihtavan puolta”.[6]

Dominique Pelicot sai joulukuussa 2024 oikeudessa maksimirangaistuksen, 20 vuotta vankeutta. Hän oli myöntänyt syyllisyytensä. Hänen lisäkseen tuomion sai tapauksessa 50 miestä. Miehet olivat 26–74-vuotiaita, ja heistä 46 sai tuomion raiskauksesta, kaksi raiskauksen yrityksestä ja kaksi seksuaalisesta väkivallasta. Pelicot sai pisimmän tuomion, ja muille tuomituille annettiin 3–15 vuoden vankeusrangaistuksia.[7]

Pelicot sai oikeidenkäynnin aikana maailmanlaajuista tunnustusta rohkeudestaan ja resilienssistään, ja hänet muun muassa valittiin joulukuussa BBC:n 100 Women -listalle.[8]

Pelicot’ta kutsuttiin oikeudenkäynnin aikana muun muassa feministiseksi ikoniksi. Hän kertoi halunneensa avoimen oikeudenkäynnin muuttaakseen yhteiskuntaa. ”Kun sinut raiskataan, koet häpeää, mutta meidän ei pitäisi kokea häpeää, vaan heidän.” Hän on saanut tunnustusta ympäri maailmaa, ja esimerkiksi Ranskan presidentti Emmanuel Macron kiitti häntä arvokkuudestaan ja rohkeudestaan. Ranskassa alettiin myös keskustella raiskauksen määritelmän muuttamisesta. Macronin lisäksi Pelicot’ta ovat kiittäneet muun muassa Espanjan pääministeri Pedro Sánchez ja Saksan liittokansleri Olaf Scholz.[9][10]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Astrid Prange de Oliveira: Missbrauchsprozess in Frankreich: Wer ist Gisèle Pélicot? DW.com. 25.10.2024. Deutsche Well. Viitattu 24.12.2024. (saksaksi)
  2. ↑ a b Angelique Chrisafis: Pelicot rape trial: ‘It is Gisèle’s name that will be remembered’ The Guardian. 23.11.2024. Guardian News & Media Limited. Viitattu 24.12.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Belinda Luscombe: What Gisele Pelicot’s Case Can—and Can’t—Change for Survivors Time.com. 19.12.2024. Viitattu = 24.12.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Angelique Chrisafis: Gisèle Pelicot tells mass rape trial ‘it’s not for us to have shame – it’s for them’ The Guardian. 23.10.2024. Guardian News & Media Limited. Viitattu 24.12.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Kim Willsher: Man accused of enlisting strangers to rape drugged wife goes on trial in France The Guardian. 2.9.2024. Guardian News & Media Limited. Viitattu 24.12.2024. (englanniksi)
  6. ↑ Lily Radziemski: In open court, French woman confronts husband accused of recruiting strangers to rape her 13.9.2024. Courthouse News Service. Viitattu 24.12.2024. (englanniksi)
  7. ↑ Riikka Kajander & Markus Heikkilä: Ranskaa järkyttäneen raiskausvyyhdin uhri Gisèle Pélicot antoi tukensa muille seksuaalirikosten uhreille: ”Me taistelemme yhdessä” Yle Uutiset. 19.12.2024. Yleisradio. Viitattu 24.12.2024.
  8. ↑ BBC 100 Women 2024: Who is on the list this year? BBC News. 3.12.2024. BBC. Viitattu 24.12.2024. (englanniksi)
  9. ↑ Ketrin Jochecová: Macron thanks Gisèle Pelicot for speaking out in French mass rape trial Politico. 20.12.2024. Viitattu 24.12.2024. (englanniksi)
  10. ↑ Victor Goury-Laffont: Horrific rape case pushes France to change the crime’s definition Politico. 30.10.2024. Viitattu 24.12.2024. (englanniksi)