Glimepiridi

Glimepiridi
Glimepiridi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
4-etyyli-3-metyyli-N-[2-[4-[(4-metyylisykloheksyyli)karbamoyylisulfamoyyli]fenyyli]etyyli]-5-okso-2H-pyrroli-1-karboksamidi
Tunnisteet
CAS-numero 93479-97-1
ATC-koodi A10BB12
PubChem CID 3476
DrugBank DB00222
Kemialliset tiedot
Kaava C24H34N4O5S 
Moolimassa 490,622
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 207 °C [1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Proteiinisitoutuminen 99 %[2]
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika 3-8 h[2]
Ekskreetio Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa Oraalinen

Glimepiridi (C24H34SN4O5) on sulfonyyliureajohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää lääketieteessä tyypin 2 diabeteksen hoitoon.

Ominaisuudet ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Glimepiridi sitoutuu haiman β-solujen K+/ATP-kanaviin. Sitoutumisen seurauksena kanavat salpautuvat, minkä vuoksi insuliinin eritys haiman β-soluista lisääntyy. Tämä laskee verensokeria. Glimepiridi kuuluu niin kutsuttuihin toisen tai kolmannen sukupolven sulfonyyliureoihin. Sitä voidaan käyttää yhdessä muiden diabeteslääkkeiden kuten metformiinin, pioglitatsonin tai rosiglitatsonin kanssa.[2][3][4][5]

Glimepiridi voi varsinkin hoidon alkuvaiheessa aiheuttaa haittavaikutuksena hypoglykemiaa eli verensokeritason laskemista liian alhaiseksi.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 755. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
  2. ↑ a b c Juha Rouru & Risto Huupponen: 45. Diabeteslääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 22.10.2018.
  3. ↑ Steven E. Shoelson: Insulin and Other Antidiabetic Agents, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2009. Viitattu 22.10.2018 (englanniksi)
  4. ↑ Kurt Ritter: Antidiabetic Drugs (A10), Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2018. Viitattu 22.10.2018
  5. ↑ a b Elliott Proctor Joslin, C. Ronald Kahn: Joslin's Diabetes Mellitus, s. 695. Lippincott Williams & Wilkins, 2002. ISBN 978-0781727969 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.10.2018). (englanniksi)