Glipitsidi

Glipitsidi
Glipitsidi
Glipitsidi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
N-[2-[4-(sykloheksyylikarbamoyylisulfamoyyli)fenyyli]etyyli]-5-metyylipyratsiini-2-karboksamidi
Tunnisteet
CAS-numero 29094-61-9
ATC-koodi A10BB07
PubChem CID 3478
DrugBank DB01067
Kemialliset tiedot
Kaava C21H27N5O4S 
Moolimassa 445,546
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 208–209 °C [1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Proteiinisitoutuminen 98 %[2]
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika 3-5 h[2]
Ekskreetio Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa Oraalinen

Glipitsidi (C21H27SN5O4) on sulfonyyliureajohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää lääketieteessä aikuistyypin diabeteksen hoidossa.

Ominaisuudet, käyttö ja haittavaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa glipitsidi on kiteistä ainetta.[1] Yhdiste kuuluu niin kutsuttuihin toisen sukupolven sulfonyyliureoihin. Se vaikuttaa sitoutumalla haiman kaliumionikanaviin ja tämän seurauksena insuliinin eritys haiman β-soluista lisääntyy ja verensokeritaso laskee. Lääkeaine otetaan ruokailun yhteydessä. Glipitsidi metaboloituu maksassa inaktiivisiksi aineenvaihduntatuotteiksi.[2] Glipitsidi on suhteellisen hyvin siedetty lääkeaine. Yhdiste voi aiheuttaa liian alhaista verensokeritasoa, mutta tämä vaikutus ei ole yhtä yleinen kuin pitempivaikutteisilla sulfonyyliureoilla kuten glibenklamidilla tai glimepiridillä. Muita haittavaikutuksia voivat olla ruuansulatuskanavan oireet ja allergiset oireet.[3][4][5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Budavari, Susan (päätoim.): Merck Index, s. 755. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
  2. ↑ a b c Juha Rouru & Risto Huupponen: 45. Diabeteslääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 30.12.2017.
  3. ↑ Steven E. Shoelson: Insulin and Other Antidiabetic Agents, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2009. Viitattu 30.12.2017 (englanniksi)
  4. ↑ Sulfonyyliureat diabeteksen hoidossa Käypä hoito-suositus. 26.1.2016. Viitattu 30.12.2017.
  5. ↑ R. A. DeFronzo,E. Ferrannini,Paul Zimmet,George Alberti: International Textbook of Diabetes Mellitus, s. 2789. John Wiley & Sons, 2015. ISBN 978-0470658611 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.12.2017). (englanniksi)