Gloster Gamecock

Gloster Gamecock "J78804" heinäkuussa 1927.

Gloster Gamecock oli Henry Follandin suunnittelema englantilainen kaksitasoinen hävittäjälentokone.

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henry Folland suunnitteli Nieuport Nighthawk -hävittäjän, joka perustui hyvin pitkälle Royal Aircraft Factory S.E.5 -koneeseen ja ABC Dragonfly -moottoriin. Kuninkaalliset ilmavoimat tilasivat Nieuportilta vuonna 1917 yhteensä 150 Nighthawkia, joista merkittävä osa piti rakentaa Gloucestershire Aircraft Companyssä. Kolmen prototyypin lisäksi ehti valmistua 70 sarjakonetta ja 54 moottoritonta runkoa, ennen kuin ensimmäinen maailmansota ehti päättyä ja tilaukset peruttiin. Vaikka Nighthawk ei päässyt palveluskäyttöön, koneita käytettiin testikoneina vuosia.[1]

Kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gloucestershire Aircraft Company (vuodesta 1926 Gloster Aircraft Company) palkkasi Henry Follandin aluksi konsultiksi, myöhemmin pääinsinööriksi ja suunnittelijaksi. Ensimmäinen merkittävä työ oli korvata Nighthawkin epäonnistunut ABC Dragonfly -moottori Napier Lion -moottorilla ja siivet Nieuport Goshawkin siivillä. Syntyi Gloster Mars, jota kutsuttiin myös Bameliksi. Vuonna 1921 kone voitti Air Derbyn uudella Britannian ennätyksellä ja 1922 kone rikkoi voimassa olevan lentokoneiden nopeusennätyksen mutta niin pienellä marginaalilla, että uutta ennätystä ei laskettu uudeksi maailmanennätykseksi. Bamelin menestyksen siivittämänä Gloster päätti varustaa Nighthawkin luotettavana pidetyllä Bentley BR2 -pyörivällä tähtimoottorilla. Tätä Gloster Sparrowhawkiksi nimettyä konetta myytiin vuonna 1921 kolmena versiona 50 kpl Japaniin; lisäksi toimitettiin 40 konetta osina.[2]

Vuonna 1923 Gloster asensi yhteen kaksipaikkaiseen Sparrowhawkiin patentoimansa uudet siivet. Ns. High Lift Biplane -ratkaisussa (HLB) yläsiipi oli paksumpi ja tuotti normaalissa lennossa tarvittavan nostovoiman. Alempi siipi oli ohuempi ja tuotti nostovoiman nousussa. Normaalissa vaakalennossa alempi siipi aiheutti mahdollisimman pienen vastuksen. Uudella siivellä varustettu koekone sai nimen Gloster Grouse ja sen pohjalta suunniteltiin yksipaikkainen Gloster Grebe -hävittäjä. 350-400 -hevosvoimaisella Armstrong-Siddeley Jaguar -moottorilla varustettuja Gloster Grebejä rakennettiin 133 kpl, joista suurin osa Kuninkaallisille Ilmavoimille.[3]

Vuonna 1925 Gloster Grebeen asennettiin Bristol Jupiter -moottori. Moottori oli edeltäjäänsä tehokkaampi, kevyempi, yksinkertaisempi ja helpompi huoltaa. Sekaannuksen välttämiseksi Greben eri versioiden välillä koneelle annettiin nimeksi Gamecock. Kolmen prototyypin jälkeen Kuninkaalliset Ilmavoimat tilasivat aluksi 30 ja myöhemmin 60 Gamecockia. Koneiden toimitukset alkoivat huhtikuussa 1926. Vuodesta 1928 alkaen koneita muunnettiin II-versioksi lähinnä siipiä muuttamalla. III-versiossa muutettiin siipien sijaintia, pidennettiin runkoa, levennettiin laskutelinettä ja korotettiin pyrstöä. Kaikkiaan Gamecockeja rakennettiin 98 kpl; luvussa eivät ole mukana Suomessa rakennetut Gamecockit.[4]

Käyttö Britanniassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset Gamecock I:t luovutettiin 23. ja 43. laivueille, jotka alkoivat vastaan ottaa koneita huhtikuussa 1926. Kaikkiaan kuusi laivuetta käytti Gamecockeja. Niiden käyttö ensilinjan hävittäjänä päättyi syyskuussa 1931, kun 23. laivue otti käyttöön Bristol Bulldogit[5]. Gloster Gamecockin onnettomuustilasto on synkkä. Yksistään vuonna 1927 tuhoutui 18 konetta[6]

Edelleenkehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gloster kehitti Greben ja Gamecockin pohjalta Gloster Gorcock -hävittäjän, joka lensi ensilentonsa 1927. Koneessa oli moottorina 450 hv Napier Lion IV. Kaikkiaan rakennettiin kolme prototyyppiä. Samana vuonna ensilentonsa tehnyt Gloster Goldfinch oli yritys luoda Kuninkaallisten Ilmavoimien Gamecockeille ja Armstrong-Whitworth Siskineille seuraaja. Goldfinch oli aluksi kuin metallirakenteinen Gamecock II. Koneeseen tehtiin kehitystyön myötä kuitenkin lukuisia muutoksia. Gloster hävisi kilpailun Kuninkaallisten Ilmavoimien hankinnoista Bristolin Bulldogille. Vain yksi Goldfinch-prototyyppi rakennettiin ja sekin tuhoutui laskussa lokakuussa 1929.[7]

Gloster Gorcockin pohjalta rakennettiin kaksi Gloster Guan -prototyyppiä turboahdetun moottorin kokeiluja varten. Toinen prototyypeistä lensi ensilentonsa vuonna 1926, toinen seuraavana vuonna. Moottorina toisessa oli 450 hv Napier Lion IV, toisessa 525 hv Napier Lion V. Kolmatta prototyyppiä ei rakennettu valmiiksi. Koneiden käyttö lopetettiin vuonna 1928.[8]

Gloster Gambet rakennettiin Japanin laivaston ilmavoimia varten. Japanin laivaston spesifikaation mukaisella koneella oli tarkoitus korvata Sparrowhawkit sekä Mitsubishi Type 10 -koneet. Gambet lensi ensilentonsa 12.12.1927. Kone oli puurakenteinen ja muistutti suuresti Gamecockia. Siivet ja pyrstö muistuttivat kuitenkin enemmän Guanin vastaavia. Moottoriksi tuli Nakajiman lisenssillä rakentama 520 hv Bristol Jupiter VI. Prototyyppi- ja mallikoneen rakensi Gloster, Nakajima rakensi lisenssillä noin 150 kpl. Gloster Gambet oli Glosterin viimeinen puurakenteinen kone.[9]

Hankinta Suomeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gloster Gamecock "GA-58"

Suomen Ilmailuvoimat olivat hankkineet yhden laivueellisen (yhteensä 20 kpl) Gourdou-Leseurre GL-21 -hävittäjäkoneita vuonna 1923. Tarkoitus oli rakentaa näiden lisäksi lisenssillä Siemens-Schuckert D.IV tai D.VI -koneita. Rakentaminen kaatui piirustusten puutteeseen; konetta varten oli hankittu 334 kpl Siemens-Halske Sh III -kaksoisrotaatiomoottoria. Kurt Berger alkoi syksyllä 1923 suunnitella tämän moottorin varaan omaa hävittäjäkonetta. Ensimmäisen prototyypin (I.V.L. C.24) ensilento ehdittiin tekemään Suomenlinnan jäiltä huhtikuussa 1924 ja parannettu I.V.L. C.25 lensi ensilentonsa kesäkuussa 1925; yhdennäköisyydestään huolimatta koneet poikkesivat rakenteellisesti suuresti toisistaan. Lupaavan pienen hävittäjäkoneen pilasi kuitenkin täysin epäonnistunut moottori, jota ei saatu toimimaan luotettavasti.

Ilmailuvoimien uudeksi standardimoottoriksi valittiin Bristol Jupiter, jonka varaan Kurt Berger suunnitteli ilman toimeksiantoa uuden hävittäjän, jonka prototyyppi päätettiin tilata syyskuussa 1926. Saman vuoden marraskuussa päätettiin tilata valmistuvalle IVL D.26 Haukka -hävittäjälle vertailukone, joksi tilattiin Gloster Gamecock. Vertailukone saapui Suomeen maaliskuussa 1927 ja vertailu maaliskuussa ensilentonsa tehneeseen Haukka-hävittäjään alkoi toukokuussa. Tapahtuma oli historiallinen, sillä ensimmäisen ja viimeisen kerran kotimainen hävittäjäkoneen prototyyppi kilpaili tasapäisesti suuren ilmailumaan standardihävittäjän kanssa. Kun suuria eroja koneiden välillä ei löytynyt, tilattiin syyskuussa 1927 kaksi parannetun Haukka II:n prototyyppiä. Koska hävittäjäkoneen hankinta oli pitkittymässä ja Gourdou-Leseurre GL-21 -hävittäjät loppumassa, hankittiin ensimmäisen maailmansodan ylijäämävarastoista 14 kpl Martinsyde F.4 Buzzard -hävittäjää vuonna 1927.

Ennen kuin Haukka II:n koelennot saatiin edes päätökseen, hankittiin toinen Gloster Gamecock -kone ja 15 koneen valmistuslisenssi jo maaliskuun lopussa 1928. Lisenssikoneiden tilausta ei tehty ennen Haukka II -hävittäjien koelento-ohjelman päättymistä. Vertailuraportissa Haukka II ja Gamecock todettiin nopeudeltaan tasaveroiseksi mutta Gamecock oli parempi nousemaan ja siitä oli parempi näkyvyys. Valtion lentokonetehdas sai 15 koneen tilauksen marraskuussa 1928. Suomeen toimitettu mallikone (GA-43) oli oikeastaan Gamecock III.[10] Sarjakoneet (GA-44 - GA-58) olivat kuitenkin virallisesti pitkärunkoisia Gamecock II:a, vaikka niihin oli toteutettu useita Gamecock III:n muutoksia[6]. GA-38:ssa oli lyhyt runko.

Lisenssikoneiden valmistus ei sujunut ongelmitta. Piirustuksia ei ollut tarkastettu riittävän hyvin, joten niistä löytyi virheitä ja puutteita. Alkuperäiset tuumamitoituksella varustetut piirustukset muunnettiin millimetrimitoitukselle, jolloin syntyi mittavirheitä. Raaka-aineiden hankinta Britanniasta oli sekä hidasta että vaikeaa. Joskus käytettiin vääriä materiaaleja, jolloin jouduttiin tekemään vahvistuksia jälkikäteen. 15 lisenssikonetta valmistuivat joulukuun 1929 ja toukokuun 1930 välisenä aikana.

Käyttö Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ilmavoimilla oli käytössä kaikkiaan 17 Gamecockia eli Kukkoa. GA-38 oli Gamecock I ja muut eli GA-43 – GA-58 olivat Gamecock II -mallia. Maalentoeskaaderi (vuodesta 1933 Lentoasema 1:n Lentolaivue 24) otti Gamecockit käyttöön vuonna 1930 ja käytti niitä vuoden 1939 alkuun saakka, jolloin ne siirrettiin Ilmasotakoululle. Sen lisäksi Gamecockia käytti talvisodan ja välirauhan aikana Täydennyslentorykmentti 2:n Lentolaivue 29, Täydennyslentolaivue 35 ja Lentolaivue 34. Konetyypin viimeinen lento tehtiin GA-46:lla 22.7.1944.[11]

Lentomestari Pasi Jääskeläinen saavutti talvisodassa tällä konetyypillä yhden ilmavoiton: hän onnistui haavoittamaan järven jäälle tankkaamaan laskeutuneen DB-3-pommittajan lentäjää niin pahasti, että kone jäi suomalaisille sotasaaliiksi[11].

Gamecockin suurin ongelma oli sen epäluotettava moottori. Bristol Jupiter oli uusi ja edistyksellinen moottori, mutta lisenssiehtojen vuoksi moottorit jouduttiin ostamaan ranskalaiselta Gnome-Rhône-tehtaalta, jonka tuotteet olivat huonompilaatuisia kuin Bristolin. Koneen muuhun rakenteeseen jouduttiin tekemään muutoksia ja vahvistuksia koko käyttöajan. Välillä Gamecockit olivat jopa taitolentokiellossa. Koneesta kuitenkin pidettiin. Suomalainen hävittäjätaktiikka hiottiin Lentolaivue 24:ssä juuri Gamecock-kaudella Richard Lorenzin, Gustaf Magnussonin ja Kustaa Sihvon johdolla.[12]

Museokoneet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gloster Gamecock "GA-58"

Suomen ilmailumuseossa on GA-58:n runko. Tämä Gamecock tuhoutui 10.3.1940 Hattulassa, kun ohjaaja ei saanut oikaistua syöksykierrettä.

Jet Age Museumilla on Brockworthissa Britanniassa lähes valmis Gloster Gamecock, jota on rakennettu vuodesta 1998. Vaikka koneelle on annettu tunnus J7904, se on uustuotantoa eli replika.

Tekniset tiedot (Gamecock II)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: lähde?

Yleiset ominaisuudet

  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&&06.07000006,7 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&&09.01700009,17 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&03.01000003,1 m
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&&0930.&&&&00930 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&01398.&&&&001 398 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Gnome & Rhone Jupiter 9 Ag -yhdeksänsylinterinen ilmajäähdytteinen tähtimoottori; &&&&&&&&&&&&0358.&&&&00358 kW (&&&&&&&&&&&&0480.&&&&00480 hv) (Suomessa valmistetuissa koneissa)

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0253.&&&&00253 km/h 1 520 metrissä
  • Lentoaika: 2 h
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&06584.&&&&006 584 m
  • Nousuaika: 13,3 min 4 572 metriin

Aseistus

  • 2 × 7,7 mm Vickers-konekivääriä rungon sivuilla
  • 4 × 10 kg pommia

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kershaw, Tim: Gloster Grebe and Gamecock. Mushroom Model Publications, 2011. ISBN 978-83-61421-17-7
  • Nikunen, Heikki: Richard Lorenz. Suomen hävittäjäilmailun isä. Tampere: Apali, 2005. ISBN 952-5026-49-3
  • Raunio, Jukka: Valtion lentokonetehtaan historia, osa 1: Pioneerivuodet 1921-1932, s. 126–133. Halli: Jukka Raunio, 2005. ISBN 951-96866-6-5

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kershaw 2011 s. 5-6
  2. ↑ Kershaw 2011 s. 7
  3. ↑ Kershaw 2011 s. 8-15
  4. ↑ Kershaw 2011 s. 57-99
  5. ↑ Kershaw 2011 s. 63-78
  6. ↑ a b Raunio 2005 s. 126
  7. ↑ Kershaw 2011 s. 121-134
  8. ↑ Kershaw 2011 s. 136
  9. ↑ Kershaw 2011 s. 139-143
  10. ↑ Kershaw 2011, s. 87
  11. ↑ a b Raunio 2005 s. 130
  12. ↑ Nikunen 2005, s. 10

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]