Glukosinolaatit ovat orgaanisia yhdisteitä, jotka sisältävät typpeä ja rikkiä. Kasvit tuottavat niitä glukoosista ja eräistä aminohapoista. Niitä on melkein kaikissa Brassicales-lahkon kasveissa (kuten Brassicaceae, Capparidaceae ja Caricaceae), mutta myös rypälepuiden (Drypetes) suvun (heimo Putranjivaceae) kasveissa.[1]
Koska glukosinolaatteja sisältävien viljelyskasvien käyttö eläinten pääasiallisena rehuna on osoittautunut haitalliseksi, on ristikukkaisiin kuuluvista viljelyskasveista kuten rypsistä jalostettu lajikkeita, joissa on hyvin vähän glukosinolaatteja, esimerkiksi rypsi.[2]
Glukosinolaatteihin kuuluu muun muassa sinigriini, joka aiheuttaa kypsennettyyn kukkakaaliin[3] ja ruusukaaliin kitkeryyttä.
Suuria määriä glukosinolaatteja sisältävät kasvit ovat toisaalta kiinnostavia, sillä niistä saatuja aineita voidaan käyttää luontaisina tuhoeläinten torjujina ja niitä tutkitaan syövän hoidossa. Tunnetuin esimerkki on parsakaalin sulforafaani. Tätä tietoa ei kuitenkaan ole vahvistettu tieteellisesti. Kaalien suvun kasvit sisältävät runsaasti glukosinolaatteja, joita voidaan hydrolysoida myrosinaasi-entsyymin tai suolistoflooran avulla isotiosyanaateiksi, jotka alustavien koeputkitutkimuksien mukaan saattavat aiheuttaa soluja suojaavien entsyymien eritystä. Näiden havaintojen perusteella on aihetta arvioida parsakaalinversovalmisteen suojaavia vaikutuksia kliinisissä kokeissa naisille, joilla on rintasyöpäriski.
Glukosinolaateilla tiedetään olevan suurina annoksina myrkyllisiä vaikutuksia sekä ihmisille että eläimille.