Graham-Paige

Graham-Paige Model 826 vuodelta 1929.

Graham oli yhdysvaltalainen, vuonna 1916 toimintansa aloittanut ajoneuvojen valmistaja[1]. Vuodet 1927–1931 nimi oli yritysjärjestelyjen vuoksi Graham-Paige, ja 1947 yritys sulautui Kaiser-Frazeriin.

Graham-veljesten alanvaihdos 1916

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Graham Brothers kuorma-auto ~1925

Veljekset Joseph B. Graham (1882–1970), Robert C. Graham (1885–1967) ja Ray A. Graham (1887–1932) siirtyivät vuonna 1916 Evansvillessa, Indianassa perheen siihenastisen lasin- ja lasipullojen valmistuksen sijaan suuren villityksen aiheuttaneiden automobiilien alalle[1]. Lasinvalmistuksen veljekset myivät sittemmin toledolaiselle Libbey-Owens-Ford:ille (LOF), vuonna 1929 maailman suurimmaksi nousevalle rakennusten ja autojenkin levylasien, sittemmin ensimmäisen laminoidun "turvallisuuslasin" valmistajalle. Aluksi Graham Brothers -yritys valmisti osia ja muutossarjoja lähinnä yleisiin Ford Model T- ja TT-malleihin, mutta joilla myös muita tavanomaisia henkilöautoja voitiin muuttaa tavaran kuljettamiseen soveliaiksi. Jo kolme vuotta myöhemmin Graham-yritys alkoi valmistaa kokonaisiakin, varta vasten ammattikäyttöön suunniteltuja kuorma- ja tavarankuljetusautoja, ja veljekset suosivat tavara-autoissaan Dodge-moottoreita. Tämä oli vähän kilpailtu toimiala, sillä autovillityksen vuoksi henkilöautojen valmistajia oli lähes joka kaupungissa. Graham Trucksin tavara-autot herättivät Dodge Brothers Corporationin huomion jo seuraavana vuonna 1920, ja tästä syntyi hedelmällinen yhteistyö: Graham käytti jatkossa Dodge-yhtiön moottoreita ja vaihteistoja, toinen tehdas avattiin vuonna 1922 Meldrum Avenuella Detroitissa, Michiganissa, ja se tuotti tavara-autojen malliston myytäväksi Dodge-myyntiverkoston kautta tämän henkilöautomalliston rinnalla. Vuonna 1926 Graham valmisti jo noin 37 000 tavara-ajoneuvoa kolmessa tehtaassaan Detroitissa (1922-), Stocktonissa (1925-) sekä Kanadan Torontossa.

Tavara-autovalmistuksen myynti ja Paige-yrityksen osto vuonna 1927

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menestys johti Graham-veljesten päätökseen myydä tavara-ajoneuvojen liiketoiminta Graham Trucks pääasiakkaalleen, Dodge-suuryhtiölle[1]: näin tapahtuikin vuonna 1927, mutta veljesten Graham Brothers Corporation ei enää voinut käyttää vanhaa nimeä jatkaessaan ajoneuvojen valmistamista. Siksi veljekset ostivat elokuussa 1927 Paige Detroit Motor Car Company -yhtiön, ja alkoivat käyttää Graham-Paige-toiminimeä. Paige-yhtiö oli tuolloin ollut toiminnassa jo noin kaksi vuosikymmentä, ja sen kolmen hengen automalli Paige Daytona 6-sylinterisellä moottorilla (mainostettu "Yhdysvaltain kauneimpana autona") oli saavuttanut jonkinasteista myyntimenestystä. Sulautumisesta syntynyt Graham Paige Motors Corporation koki Roaring Twenties -nousukaudella edelleen menestystä, sillä autojen myynti oli vuonna 1928 jo 73 195 kappaletta, vuonna 1929 jopa noin 80 000 kappaletta. Yritys joutui avaamaan yhä uusia tehtaita pystyäkseen tyydyttämään autojen kysynnän. Graham-Paige-merkkisiä autoja tuotiin Suomeenkin. Dodge Brothers -yhtiön mentyä vuonna 1928 osaksi Chrysler-yhtymää sen Graham Brothers -haara sulautui vuonna 1929 konserniin, eli nimi katosi historiaan sumuun.

1930-luvun lama, Paige-haara jää pois

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuun 1929 suuri pörssiromahdus johti jyrkkään talouskäänteeseen ja taloudellisen toiminnan supistumiseen. Myös Graham-Paige joutui muokkaamaan mallitarjontaansa niin, että se kattaisi useita segmenttejä. Myynti romahti 20 428 kappaleeseen vuonna 1931[2], jolloin yritys myös palasi perinteiseen Graham-nimeensä[1]. Paige-nimen yhtiö otti ensin uudelleen käyttöön synnyttämänsä uuden tavarankuljetusmalliston tuotemerkiksi[3], kunnes Chrysler-yhtymä muistutti Graham-yhtiötä tavaramallien kaupan ehdosta pysyä sitä seuranneen 5 vuoden ajan pois kilpailevasta toiminnasta: Graham-yhtiö vetäytyi projektista, ja sen Paige-haaran yhtiönimi jäi historiaan. Edullisin henkilöautomalli vuonna 1931 oli Graham Prosperity Six 6-sylinterisellä moottorilla.

Amos E. Northupin ideat (1931–1937)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1938 Graham Model 97, Saoutchik-kori
1932 Graham Blue Streak

Parantaakseen mallistonsa kiinnostavuutta yhtiö pestasi myös uuden pääsuunnittelijan, ohiolaisen vuonna 1889 syntyneen Amos Northupin. Northupin kenties tunnetuin siihenastinen työ oli ollut vuoden 1928 Hupmobile Century Eight, ja hänet oli samana vuonna 1928 kutsuttu Willys-Overland-yhtiön pääsuunnittelijaksi. Vuodelle 1929 Northup vastasi uusista, merkittävistä Whippet- ja Willys-Knight-malleista (jäljemmässä Knight-luistimoottori).

Northupin suunnittelema, suuren Murray Corporation of America -korivalmistajan (1912–1950)[2] korittama, ja 1930-luvun suuren laman synkimmällä hetkellä joulukuussa 1931 vuodelle 1932 lanseerattu uutuusmalli Blue Streak oli aikaansa edellä ellei jopa vallankumouksellinen. Matala ja virtaviivainen Blue Streak osoitti miltä modernin auton tuli näyttää, ja mitä sen piti pystyä tarjoamaan (kuva; vuoden 1932 Blue Streak). Pystysuoran sijaan sen jäähdytin oli virtaviivaisesti taakse päin kallistettu, tuulilasi toisti tätä kallistusta, ja siihenastisten yksinkertaisten kurasiipien sijaan Blue Streakin lokasuojat oli varustettu virtaviivaisilla, pyöristetyillä ja lähes etupuskuriin asti yltävillä helmoilla: näin ilmavirta ei enää jäänyt satimeen kurasiiven alle, vaan ohjautui pois pyöräkotelosta. Keulan pellitys peitti näkyvistä niin runkopalkit kuin etujousituksenkin, kun nämä olivat yleensä vielä esillä jopa kalleimmissa automalleissa. Lehtijousien uusi sijoitus madalsi samalla automallin painopistettä, minkä vuoksi sen ajettavuus oli aikalaisiinsa verrattuna erinomainen[1].

Kilpailevat valmistajat ryhtyivätkin kiireesti valmistamaan sen kaltaisia klooni-automallejaan: vaikkapa Cadillac V16 ja sen alapuolelle sijoitetut mallit saivat kallistetun jäähdyttimen sekä helmoilla muotoillut lokasuojat vasta vuodelle 1933. Valitettavasti Amos Northup kuoli jo keväällä 1937 tapaturmaisesti, kun jalkakäytävällä liukastuminen ja kaatuminen aiheuttivat hänelle fataalin kallomurtumaan[2]. Myös radikaalisti esiin työntyvästä vuoden 1938 Graham -autojen jäähdytinnokasta ("sharknose"; kuva, Saoutchik-korittajan luoman erikoisauton tarkempi tarina: [4]) kuulu Amos Northup on jäänyt unholaan, ellei jopa monen aikakautensa huipuksi tunnustetun muotoilijan kuten Harley Earlin tai Bill Mitchellin (General Motors), tai Bob Gregoiren (Ford-yhtymä) varjoon[2]. Northupin vuosimallin 1938 Graham-autoja varten luoma "Spirit of Motion"-muotoilu kromatulla vauhtiraita-listoituksella, lennokkailla suurilla ajovaloilla sekä etunojaan kallistettu konepellin nokalla keräsi suitsutusta Euroopan autonäyttelyissä, mutta kotimaan automyynnissä uusi Graham-muotoilu johti liian räikeänä ja erilaisena uutuusmalliston myyntipettymykseen.

Suuren talouslaman uhri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Graham-Paigella oli hyvä maine ja auto oli teknisesti parhaimmillaan 1930-luvun alussa[5]. Tehdas valmisti kompressoriautoja ja nelivaihteisia autoja. Valitettavasti uraa uurtava Blue Streak -malli uudella tehokkaalla 8-sylinterisellä, alumiinikannella varustetulla rivimoottorilla ei ollut pelastus. Malli oli paitsi liian kallis lama-aikana, myös ostajakunnan makutottumuksiin nähden liian suuri edistysaskel: myynti jäi epätyydyttävään hiukan alle 13 000 kappaleeseen, mikä toki oli pienen itsenäisen valmistajan luokassa hyvä tulos kesken talouskurimuksen. Graham-yrityksen malliin seuraavina vuosina tekemät design- tai tekniikkamuutokset eivät pärjänneet suurten valmistajien pian apajille tulleisiin, hyvin samankaltaisiin ja samoja moderneja piirteittä omaaviin kloonimalleihin verrattuna. Muotoilun ikoni Blue Streakista huolimatta Graham vaipui autonvalmistajana 1930-luvun edetessä markkinoilla merkityksettömyyteen, ja yritys sinnitteli muun muassa toimittamalla moottoreitaan muille autonvalmistajille (esimerkiksi Avions Voisinin viimeinen, 1937 Pariisin autonäyttelyssä julkistettu C30-mallisarja). Blue Streak-mallia seurannut vuoden 1938 piikkinokkainen korvaajamalli oli edistyksellisen, mutta kovin erilaisen muotoilunsa vuoksi ostajakunnan laajalti inhoama menekkipettymys, vaikkakin moni kilpaileva valmistaja omaksui kyseiset muotoilupiirteet hieman hillitymmässä muodossa. Jo ennestään talousongelmien kanssa painiskelevalle Graham-yhtiölle pudotus vuoden 1936 myyntimäärästä 16 400 kappaletta vaivaiseen 4 139 kappaleeseen vuonna 1938 oli katastrofi[3]: liian rohkean muotoilun lisäksi vuonna 1938 iski odottamaton taantuma, ja yhtiön talouskriisi paheni. Valmistustoiminta päättyi vuonna 1940 jo ennen Yhdysvaltojen ajautumista mukaan 2. maailmansotaan ja autoteollisuuden sotataukoon. Suunnannäyttäjänä Grahamin edistyksellinen Blue Streak -malli on sen sijaan HVA-yhdistyksen 19. automalli kansallisesti merkittävien automallien National Historic Vehicle Registry -ajoneuvorekisterissä.

Loppunäytös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1941 Graham Hollywood

Graham-yhtiön taloudellinen tilanne ei enää sallinut täysin uusien koripeltiprässien hankkimista, minkä vuoksi se tarttui yhteistyötarjoukseen Hupp Motor Co.-yhtiön (Hupmobile) kanssa, mikä oli saanut autoalan konkari Norman de Vaux`in kautta[6] syksyllä 1937 haltuunsa Gordon Buehrigin suunnitteleman, E.L.Cordin Cord-divisioonan ennen elokuun 1937 yrityskauppaa ja loppua 2 830 kappaleena valmistaman, hämmästyttävän Cord 810- ja 812-mallin korimuotit. Hupmobilella itsellään ei enää ollut riittäviä resursseja aloittaa itse uuden mallin sarjatuotantoa. Muotit olivat vanhemmasta Westchester-korimallista l. litteällä tavaraluukun kannella. Grahamilla oli yhä suuret koripeltien prässit[6], Cord- tai Hupmobile-yhtiöillä ei. Tätä Hupmobile Skylark-mallia oli tuotantoa käynnistettäessä ehtinyt valmistua käsityönä vähäinen kappalemäärä[7]. Yhteistyönä Grahamin oli tarkoitus valmistaa tämän Skylark-auton kori Hupp Motorille, ja vastineeksi saada valmistaa korimuottien avulla myös omaa samankaltaista automallinsa, minkä nimeksi tuli Graham Hollywood (kuva). Muutoksen yhteydessä alun perin etuvetoisen Cord-auton voimalinja muuttui tavanomaiseksi, ongelmattomaksi etumoottori/takaveto-ratkaisuksi[7], ja moottorit olivat 8-sylinterisen sijaan enää 6-sylinterisiä. Kori oli matkustamon osalta entisensä, mutta Cord-version kuuluisan arkkunokan sijaan Skylark/Hollywood-versioissa oli perinteinen keulaosa erillisillä valonheittimillä ja tavanomaisella jäähdytinmaskilla. Cord-autojen 2 000-3 000 dollarin hintaluokan sijaan Skylark ja Hollywood maksaisivat hieman alle 1 000 dollaria (Hupmobile Skylarkia oli tarjottu 895 $ hinnalla). Kahden vaikeuksissa olevan autonvalmistajan yhteistyö ei lopulta pelastanut kumpaakaan: uudelleen lämmitetyt Cord-kloonit eivät herättäneet mainittavampaa kiinnostusta[6]. Graham Hollywood-mallia valmistui arviolta 1 800 kappaletta, joskin hinta 200 dollarilla alennettuna, ja Hupp Skylarkia 380 kappaletta (Cord-artikkelin tiedoissa mainitun Josh B. Malks -kirjan mukaan, [7]): ne ovat siten harvinaisempia kuin rakastettu joskin häiriöaltis Cord-versio, ja vähemmän haluttuja[7].

Grahamin autontuotanto keskeytyi vuonna 1940 yrityksen siirtyessä toisen maailmansodan puhjettua sotatuotantoon[6]. Tuotannon elokuussa 1945 ilmoitettu uudelleen aloittaminen maailmansodan päätyttyä ei toteutunut[7], mutta vuonna 1946 Graham-yhtiön johtajaksi kutsuttu Joseph Frazer hankki Henry J. Kaiserin kanssa yhteistyössä Grahamin autoliiketoiminnan itselleen maksamalla siitä 750 000 Kaiser-Frazer-yhtymän osakkeella. Autonvalmistus jatkui siten vuosimallin 1947 Kaiser-Frazerin alaisuudessa. Grahamin entinen autotehdas Warren Avenue-kadulla meni Chrysler-yhtymälle ensin De Soto-korien ja moottoreiden valmistus-, ja sittemmin vuosimallien 1959–1961 Imperial-automallien kokoonpanotoimintaa varten. Mobilisti-lehden mukaan Graham-Paigen tuotantokoneet myytiin Japaniin.[5]

Triviaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Argentinalainen Zapp-perhe on vuodesta 2000 lähtien[8] kiertänyt maailmaa vuoden 1928 Graham-Paige 610-sedanilla (kuvat): reitti on kulkenut myös Suomen kautta, kuten perheen Youtube-kanava Familia Zapp Family osoittaa. Jo lapsuudessaan tutustuneet Herman ja Candelaria Zapp ovat perheineen keränneet autovanhuksella yli 200 000 kilometriä eri mantereilla[9]. 600-alkuisen mallinumeron perusteella auton moottori on 6-sylinterinen, kun taas 800-mallinumero osoittaisi moottorin olevan 8-sylinterinen.

Alankomainen tohtori J.J. Sprenger van Eijk osallistui Rallye Automobile de Monte Carlo-ralliin vuosina 1929–1932 Graham-Paigella, sekä vuosina 1934–1938 Ford-, Lincoln- ja viimein 1939 Lancia Aprilia -autoilla. Ainoa voitto tuli jo 1929, ja viiden kärkeen van Eijk ylsi 1930–1931, mutta vuoden 1932 kilpailu Graham-autolla päättyi keskeytykseen onnettomuuden vuoksi[10].

Erwin G. "Cannonball" Baker, 143 ennätyksellisen ajosuorituksen[11] mies, ja myöhemmin vuosina 1947-1960 kuolemaansa asti NASCARin ensimmäinen kansallinen valtuutettu[11] (National Honorary Commissioner; kunniavirka, millä on viime käden ratkaisuvalta NASCAR:in langettamissa rangaistuksissa tai sanktioissa), ajoi vuonna 1933 Yhdysvaltain mantereen poikki New Yorkista Los Angelesiin 53 ½ tunnissa Graham-Paige 8 Model 57 Blue Streak-autolla[11]. Tämä ennätys jäi alittamatta lähes 40 vuoden ajan. Henkilön nimi tuli suurelle yleisölle jälleen tutuksi Car & Driver-lehden Brock Yatesin[11] ja kumppaneidensa 1970-luvulla järjestämien, laittomien Cannonball-ajojen kautta, jotka olivat monen huumorinkylläisen menestyselokuvan aiheita.

Ranskalainen loistoautomerkki Avions Voisin siirtyi viimeiseksi jääneessä C30-mallissaan Knight-rakenteen luistimoottoreista tavanomaisiin Grahamin kuusisylinterisiin moottoreihin. Vain kourallisen C30-malleja tiedetään vielä olevan olemassa, joskin Voisin-yhtiön toimintaa hieman ennen toisen maailmansodan puhkeamista johtaneella Garabédian-suvulla lie usea C30-yksilö vielä omissa kokoelmissaan, yleisöltä piilossa.

Galleria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Graham Brothers -jäähdytinmerkki
    Graham Brothers -jäähdytinmerkki
  • 1927 Graham Brothers -ka, Bodie-aavekaupunki
    1927 Graham Brothers -ka, Bodie-aavekaupunki
  • Zapp-perheen Graham-Paige 610 (1)
    Zapp-perheen Graham-Paige 610 (1)
  • Zapp-perheen Graham-Paige 610 (2)
    Zapp-perheen Graham-Paige 610 (2)
  • samanlainen Graham-Paige 1928, Ruotsi
    samanlainen Graham-Paige 1928, Ruotsi
  • Tri J.J.Sprenger van Eijk, Monte Carlo -rallin voitto
    Tri J.J.Sprenger van Eijk, Monte Carlo -rallin voitto
  • Australian (VH-tunnus) lentävien lääkäreiden Graham-Paige—auto
    Australian (VH-tunnus) lentävien lääkäreiden Graham-Paige—auto
  • Paavi Pius_XI:n 1928 Graham-Paige 837
    Paavi Pius_XI:n 1928 Graham-Paige 837
  • 1932 Blue Streak Coupé ja Curtiss Aerocar (pv), Louwman-museo (NL)
    1932 Blue Streak Coupé ja Curtiss Aerocar (pv), Louwman-museo (NL)
  • 1939 Graham sedan
    1939 Graham sedan
  • 1938-1939 Avions Voisin C30 S Court
    1938-1939 Avions Voisin C30 S Court
  • 1940 LaSalle ja 1939 Graham
    1940 LaSalle ja 1939 Graham
  • 1940-1941 Graham Hollywood ohjaamo
    1940-1941 Graham Hollywood ohjaamo
  • 1941 Graham Hollywood
    1941 Graham Hollywood
  • 1941 Hollywood, 6-sylinterinen moottori
    1941 Hollywood, 6-sylinterinen moottori

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mobilisti-lehti 7/2002

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e John, Paul (HVA): Grahamtastic Timing (Graham-yrityksen ja ikonisen Blue Streak-mallin esittely) 31.8.2017. historicvehicle.org: Historic Vehicle Association (USA). Viitattu 3.1.2021. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Amos E. Northup (1899-1937) (Amos E. Northupin elämäkerta ja saavutuksia) 2004. coachbuilt.com: Coachbuilt. Viitattu 3.1.2021. (englanniksi)
  3. ↑ a b A.E.Northup (Amos Northupin elämäkertaa) coachbuilt.com. 2004. coachbuilt.com. Viitattu 3.1.2021. (englanniksi)
  4. ↑ Strohl, Daniel: Saoutchik-bodied Sharknose Graham (...) (Saoutchik-Graham Model 97:n tarina) Hemmings. 27.2.2017. hemmings.com: Hemmings Stories. Viitattu 3.1.2021. (englanniksi)
  5. ↑ a b Mobilisti 7/2002
  6. ↑ a b c d SCG: Cord: A Different Roadability (E.L.Cordin ja hänen autojensa tarinaa) secondchancegarage.com. 2021. secondchancegarage.com. Arkistoitu 18.5.2021. Viitattu 16.2.2021. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e Kozak, Graham: The Strange Afterlife of the Coffin-Nose Cord (Cord 810/812:n loppuvaiheet) Auto Week. 26.5.2020. autoweek.com. Arkistoitu 8.1.2021. Viitattu 6.1.2021. (englanniksi)
  8. ↑ Majendie, Matt: Vintage Graham-Paige Keeps Zapp family on the Road The National News. 28.7.2011. thenationalnews.com. Viitattu 16.1.2021. (englanniksi)
  9. ↑ Quigley, Rachel: Next Stop Europe! (Zapp-perheen kertomus, kuvia ja videoita) Daily Mail. 27.3.2013. Daily Mail. Viitattu 16.1.2021. (englanniksi)
  10. ↑ eWRC-Results: J.J. Sprenger van Eijk (Kuljettajan rallitulokset) ewrc-results.com. Viitattu 20.1.2021.
  11. ↑ a b c d Lohnes, Brian: Gearhead Guys You Should Know: Erwin Cannonball Baker (Erwin Bakerin elämästä) bangshift.com. 23.1.2019. bangshiftapex.com. Viitattu 21.1.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]