Griffon bleu de gascogne | |
---|---|
Avaintiedot | |
Alkuperämaa | Ranska |
Määrä | 1 (Suomessa) |
Alkuperäinen käyttö | jäniksen metsästys, villisian jäljestys |
Nykyinen käyttö | metsästys |
Muita nimityksiä | Blue Gascony Griffon, Blauer Griffon der Gascogne, grifón azul de Gascuña, gascogne’i sinine grifoon |
FCI-luokitus |
ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat #32 |
Ulkonäkö | |
Säkäkorkeus |
uros 50–57 cm; narttu 48–55 cm |
Väritys | blue roan tan-merkein |
Griffon bleu de gascogne, sananmukaisesti "sininen gascognengriffoni", on ranskalainen koirarotu. Vuonna 2018 se oli Ranskassa 12. suosituin paikallinen rotu[1] - listauksessa se on 13. suosituin, mutta tämä johtuu ainoastaan siitä, että virallinen listaus laskee myös madagaskarilaisen coton de tuléarin ranskalaiseksi roduksi. Rotu on kuitenkin sinisistä gascognelaisista ajokoiraroduista (griffon bleu de gascogne, isogascognenajokoira, pienigascognenajokoira ja gascognenbassetti) harvinaisin ja mahdollisesti jopa kaikista ranskalaisista ajokoirista harvinaisin.[2]
Griffon bleu de gascogne on maatiaismainen ja tukevarakenteinen. Kallo on hieman kaareva, otsapenger ei kovin korostunut. Silmät ovat soikeat ja väriltään tumman kastanjanruskeat. Korvat ovat riippuvat ja sopusuhtaisesti kiertyneet. Kuononsilta on joko hieman kaareutunut tai suora. Kirsu on suuri ja musta. Purenta on leikkaava. Selkä on lyhyt ja lujarakenteinen. Alalinja on hieman ylösvetäytynyt. Koira kantaa häntäänsä sapelin muodossa. Karvapeite on karkea, kova ja pörröinen. Väritys koostuu mustista ja valkoisista laikuista ja täplityksestä, antaen liuskeensinisen vaikutuksen. Silmien yläpuolella, poskissa, huulissa, korvien sisäpuolella, raajoissa ja hännän alla on tan-merkit. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 50–57 cm ja narttujen 48–55 cm välillä.[3]
Rotu on valpas, jopa levoton, ja omistajaansa kiintyvä. Sitä kuvaillaan monikäyttöiseksi metsästyskoiraksi, joka soveltuu sekä jäniksen metsästykseen että villisian jäljitykseen.[3]
Rotu sai alkunsa kun Pyreneitten alueella risteytettiin keskenään griffoni[3] - todennäköisesti korthalsingriffoni[2] - ja pienigascognenajokoira[3][2]. Se ehti lähes kuolla sukupuuttoon, mutta sittemmin sen elvytys on tuottanut tulosta.[3]