Gulbadan Begum

Gulbadan Begum
Maalauksessa vuoden 1800 paikkeilta.
Maalauksessa vuoden 1800 paikkeilta.
Henkilötiedot
Syntynytn. 1523
Kabul (?)
Kuollut6. toukokuuta 1603
Agra
Vanhemmat Babur
Dildar Begum
Puoliso Khidr Khadža Khan
Muut tiedot
Merkittävät teoksetHumayun-nama

Gulbadan Begum (n. 1523 – 6. toukokuuta 1603) oli Suurmogulien valtakunnan perustaja Baburin tytär. Hänet tunnetaan myös omaelämäkerrallisen Humayun-naman kirjoittajana ja tätä kautta Suurmogulien valtakunnan ensimmäisenä ja ainoana naishistorioitsijana.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gulbadan Begum syntyi vuden 1523 paikkeilla historiallisen Khorasanin alueella mahdollisesti Kabulin kaupungissa. Hänen isänsä Babur hallitsi alueita Kabulissa ja lähti vuonna 1525 sotaretkelle Intiaan, jonka tuloksena muodostui Suurmogulien valtakuntaa.[1] Gulbadan Begumin äiti Dildar Begum oli yksi Baburin useammasta vaimosta.[2] Hänen isänsä lähdettyä Intiaan hänet kasvatti Maham Begum, Baburin päävaimo ja myöhemmän suurmogulhallitsija Humayunin äiti.[1]

Gulbadan matkusti yhdessä Mahamin kanssa Baburin uuteen pääkaupunkiin Agraan Intiassa vuonna 1529. Humayun nousi valtaan Baburin seuraajana Intiassa, mutta vuonna 1540 hän kärsi tappion taistelussa Šer Šah Surille. Gulbadan lähetettiin takaisin Kabuliin, jonne myös jonkin aikaa vankeudessa ollut Humayun siirtyi vuonna 1545. Gulbadan oli mennyt vuonna 1539 naimisiin Baburin siskon Khanzada Begamin poika Khidr Khadža Khanin kanssa. Pari sai useita lapsia, jotka eivät kuitenkaan nousseet erityisen merkittäviin tehtäviin. Aviomies sai aseman Humayunin hallinnossa.[1]

Gulbadan lähti vuonna 1574 pyhiinvaellukselle Mekkaan viettäen kolme ja puoli vuotta Hijazissa.[1] Gulbadan oli tuonut mukanaan rahaa ja arvotavaraa, jota jaettiin almuina paikallisille. Tämä herätti närää aluetta hallinneissa osmaneissa ja sulttaani Murad III pyrki pääsemään eroon Guldabanista ja muista Intiasta saapuneista pyhiinvaeltajista.[2] Painostus johti lopulta paluumatkaan Intiaan, joka ei sujunut ilman ongelmia. Gulbadania uljettanut laiva haaksirikkoutui lähellä Adenisa, jossa Gulbadan vietti vuoden. Lopulta vuonna 1582 hän oli palannut onnistuneesti Intiaan. Intiassa valtaan noussut Akbar pyysi Gulbadania, joka hallitsi hyvin tšagatai-turkkia, persiaa ja kalligrafiaa, kirjoittamaan muistelmansa Humayun-nama, jonka oli tarkoitus toimia lähdemateriaalina Abul Fazlin teokselle Akbar-nama.[1] Teoksensa kautta Gulbadaniin on joskus viitattu valtakunnan ensimmäisenä ja ainoana naishistorioitsijana.[2]

Gulbadanin alkuperäinen teos säilyi myöhempään historiaan vain yhtenä epätäydellisenä versiona, joka käsittää tapahtumia vuoteen 1553 saakka. Alkuperäinen teos on nykyisin British Museumin kokoelmissa. Sen käänsi englanniksi Annette S. Beveridge vuonna 1902.[1] Akbar-nama käsittää kokonaisen kappaleen Gulbadanin pyhiinvaelluksesta Mekkaan.[2]

Gulbadan kuoli Agrassa 6. toukokuuta 1603.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g B. Lewis, Ch. Pellat and J. Schacht. Assisted by J. Burton-Page, C. Dumont ja V.L. Ménage: Encyclopaedia of Islam, Volume II (C-G), s. 1134-1135. Brill, 1991. ISBN 9789004070264 (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Cherylann Mollan: Gulbadan Begum: The epic voyage of a daring Mughal princess BBC News. 16.2.2024. BBC. Viitattu 29.6.2024. (englanniksi)