Gustaf Düben vanhempi (1624 Tukholma – 19. joulukuuta 1690 Tukholma) oli ruotsalainen kapellimestari, urkuri ja säveltäjä.
Gustaf Düben oli Anders Düben vanhemman poika ja Gustaf Düben nuoremman isä. Anders Düben oli saksalainen muusikko, joka toimi Tukholman hovin kapellimestarina ja urkurina Tukholman saksalaisessa kirkossa. Gustaf Düben seurasi isäänsä hänen tehtävissään 1633 ja hän oli Ruotsin musiikkielämän keskeinen henkilö 1660–1690 luvuilla.[1]
Gustaf Dübenin toimesta 1684 uusittiin Tukholman saksalaiseen kirkon urut pohjoissaksalaistyylisiksi barokkiuruiksi, jotka aikanaan olivat Tukholman merkittävimmät urut. 1777 ne kuitenkin myyntiin vanhentuneina Ruotsin Ylitornion (Matarengin) kirkkoon, jossa ne ovat edelleen. 2004 rakennettiin niiden mukaan rekonstruktio Tukholman saksalaiseen kirkkoon, ja ne tunnetaan ”Düben-urkuina” (Dübenorgel).[2]
Vuodesta 1640 alkaen Gustaf Düben oli koonnut laajan kokoelman oman aikansa nuotteja, jossa on yli 200 säveltäjän teoksia noin 2000.[3] Nämä ns. Dübenkokoelmat (Dübensamlingar) Uppsalan yliopiston kirjastossa, ovat merkittävä lähde 1600-luvun musiikin tutkimukselle.[4][5]
Dübenin omat sävellykset ovat virsiä, aarioita, kuoroteoksia sekä tansseja jotka on kirjoitettu ajalle ominaiseen pohjoissaksalaiseen tyyliin. Hän julkaisi vuonna 1674 Samuel Columbuksen runokokoelman Odæ Sveticæ teksteihin tehtyjä sävellyksiä sooloäänelle ja basso continuolle. Tässä kokoelmassa ilmestyi muun muassa Jacob Arrheniuksen virren ”Jeesus, parhain ystäväni” sävelmä, tekstiin ”Stämmen upp, i Sångarinnor, stämmer upp ett sorgespel” (Tröste-sång).[6] Samassa kokoelmassa on myös Ruotsin kirkon virsikirjan virren 503 alkuteksti (Alt efter Guds behag).[7]
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa on yksi Dübenin sävelmä, jolla lauletaan neljää virttä. Ruotsin kirkon virsikirjassa on kaksi Dübenin sävelmää, joista toisella lauletaan kolmea virttä.
Dübenin sävelmä Suomen ev. lut kirkon virsikirjassa
Dübenin sävelmät Ruotsin kirkon virsikirjassa